Hollywoodin Tiibet on vain myytti
Viime vuosien aikana olen tehnyt kaksi matkaa Tiibetiin. Ensimmäinen oli viikon ajo maastureilla Lhasasta Qomolangman eli Mount Everestin rinteille. Reitti kulki pitkin kelirikkoteitä yli viiden kilometrin korkeuteen, kyliin ja temppeleihin. Alue on yksi maailman köyhimmistä.
Yksi matkan aihe oli mikroluotot kotitalouksien naisille. Kuten muuallakin Aasiassa, luottojen tunnollisesta käytöstä vastaavat naiset. Tiibetissä ohraviina saattaa kaiken lisäksi kuljettaa miesväkeä yhteisvastuun tuolle puolen.
Matkalla tapasin myös amerikkalaisia kansalaisjärjestöjen edustajia, jotka olivat tehneet vuosikausia kehitysyhteistyötä Tiibetin syrjäseuduilla. Eräs heistä oli kuulunut aikoinaan jopa Dalai-laman kiertueeseen. Sekä nämä amerikkalaiset että YK:n edustajat arvostelivat kovin sanoin Hollywoodin ja mediamaailman luomaa tiibetiläistä lumetodellisuutta.
Richard Geren tapaisesta elokuvatähdestä ei tullut ainoastaan Buddhan viitoittaman tien kulkijaa, vaan siinä määrin Amerikassa arvostettu Tiibet-asiantuntija, että hänelle järjestettiin jokin vuosi sitten jopa kuulemistilaisuus Yhdysvaltain kongressissa.
Hollywoodin ja viihteellisen median yksinkertaistettujen myyttien kuvaamaa Tiibetiä ei ole koskaan ollut olemassa. Elämä Tiibetissä ei ole ollut pelkkää buddhalaista mietiskelyä.
Tiibetin hallitsijat ja sen sotaisten klaanien johtajat olivat maallisia sotureita, joiden valloitusretkien kohokohta oli Kiinan muinaisen pääkaupungin Xianin lyhytaikainen miehitys.
Siitä saakka kun Tiibet liitettiin ensimmäisen kerran Kiinaan joskus 800 vuotta sitten, kaikki Keskustan valtakunnan dynastiat pitivät aluetta otteessaan eri uskonnollisia sektejä tukien.
Tiibet oli feodaalinen pappisvalta, jota hallittiin sisäisesti suurista temppeleistä. Maksajina ja kärsijöinä olivat yleismaailmallisen tavan mukaan maaorjien asemassa olevat maalaiset.
Länsimainen nykyaika tunkeutui Tiibetiin vuonna 1904, jolloin brittiläisen armeijan invaasio maailman katolle pakotti silloisen Dalai-laman pakenemaan Kiinaan. Tiibetiläisten vastarinnasta huolimatta britit marssivat Lhasaan.
Kuten Washington Post muistutti viime viikolla, nykyinen Dalai-lama puolestaan johti 1950-luvun lopulla tiibetiläisten vastarintaa kiinalaisia miehittäjiä vastaan Yhdysvaltain tiedustelupalvelun CIA:n avulla. Epäonnistuminen johti maanpakoon. Tuolloin elettiin kylmän sodan aikaa. Sen päätyttyä Dalai-laman neuvonantajat uskoivat Kiinan romahtavan samalla tavalla kuin Neuvostoliitto. Politiikka noudatti tätä visiota.
Näiden tapahtumien jälkeen tiibetiläisten kohtaloon ja heidän historiaansa onkin sitten liitetty useimmiten enemmän tarua kuin totta.
Dalai-lama -analyysit kuvaavat paradoksaalista globaalia pop-ikonia, joka on maailmalla tunnettu, mutta ihmisenä tuntematon. Dalai-lama on ”pettävän yksinkertaiselta vaikuttava”, kuten intialaissyntyinen journalisti Pico Iyer kirjoittaa uudessa kirjassaan ”Avoin tie”.
Tiibetin tuoreimman historian kirjoittaja Patrick French näkee nykyisen Dalai-laman karismaattisena hengellisenä hahmona, ”jota ympäröivät huonot neuvonantajat”. Tuloksena on ollut järkevän poliittisen strategian puuttuminen.
Kun Dalai Lama aikoinaan ”liittoutui Hollywoodin kanssa”, kuten French sanoo, hän synnytti samalla viihdemaailman tukeman, hyvin järjestäytyneen ja rahakkaan Tiibet-liikkeen, jonka järjestöverkosto kattaa nyttemmin lähes kaikki länsimaat. Mutta Dalai Lama synnytti näin myös pysyvän vihamielisyyden Kiinan johdossa.
French oli aikoinaan Vapaa Tiibet -kampanjan johtaja, mutta erosi liikkeestä sen alkaessa levittää vääristeltyä historiantietoa mm tiibetiläisten ”kansanmurhasta”. Frenchin mukaan läntiset Tiibet-liikkeet eivät ole suinkaan auttaneet Tiibetissä asuvia tiibetiläisiä, päinvastoin. Ulkomailla asuvista tiibetiläisistä taas suurin osa ei ole koskaan asunut esi-isiensä maassa.
Han-kiinalaisten muuttoliike Tiibetiin (ja uiguureitten asuttamaan Xinjiangiin) on verrattavissa amerikkalaisten ”Go West Young Man” -vyörytykseen kohti Suurta Länttä. Kulttuureille tämä on ollut aina tuhoisaa.
Tiibetiin vyöryneet kiinalaiset ovat energisiä yrittäjiä, jotka ovat helposti syrjäyttäneet huonosti koulutetut tiibetiläiset. Talouskehityksen mukanaan tuoma vauraus ei ole ulottunut tiibetiläiseen valtaväestöön sen odottamalla tavalla. Elintaso- ja kulttuurikuilu kiinalaisten ja paikallisten välillä on kasvanut tiibetiläisen keskiluokan syntymisestä huolimatta.
Vaikka luostarit ja temppelit on nyttemmin entisöity, ja vaikka myös monet han-kiinalaiset kumartelevat alttareiden edessä, Peking on jäänyt moraalisesti alakynteen. Sen on ollut vaikea käsittää tiibetiläisten ”kiittämättömyyttä” Pekingin kehitys- ja talousapua kohtaan.
Munkkien, joita Tiibetissä on noin 46 000, rauhanomaisen mielenosoituksen jälkeen tilanne Lhasassa ryöstäytyi käsistä. Etupäässä nuorten, väkivaltaisten mielenosoittajien kohde ei ollut uskonvaino tai ihmisoikeudet, vaan epäoikeudenmukainen tulonjako ja koettu etninen syrjintä.
”Totuutta” Lhasan tapahtumista saadaan odottaa kauan. Vastakkain olivat tiibetiläiset ja han-kiinalaiset, hui-muslimit ja tiibetiläiset ja lopulta myös tiibetiläiset riitautuivat keskenään.
Yksinkertaistettu kuva rauhanomaisista Tiibetin buddhalaisista, joita ateistinen Kiina vainoaa, on nyttemmin pelkästään voimistunut lännessä.
Johtavat kansainväliset laatulehdet ovat tosin kuvanneet sekä Lhasan tapahtumia että Tiibetiin nivoutunutta politiikkaa useasta näkökulmasta. Nämä julkaisut eivät kuitenkaan kuulu yleisiin lukemistoihin.
Kiinan poliittista johtoa ei ole myöskään auttanut sortuminen vanhaan kommunistiseen kapulakieleen ja kömpelöihin tosiasioiden vääristelyihin. Kansan Päivälehti otsikoi pian Lhasan tapahtumien jälkeen, että ”kansainvälinen yhteisö tukee Kiinan Tiibet-politiikkaa”. Tekstin lopussa kävi ilmi, että kysymyksessä oli muutama afrikkalaisvaltio.
Pekingissä vallitsee aito uskomus, että meneillään on Intiassa majaa pitävän Tiibetin pakolaishallituksen kehittelemä salajuoni. Tiibet nähdään Kiinan historiallisena osana, ja läntiset Tiibet-aktivistit taas nähdään harhaanjohdettuina romantikkoina.
Suurin osa kiinalaisista uskoo, että läntinen media on jälleen kerran vääristellyt Kiinan ulkokuvaa. Tuloksena on kansallismielisyyden voimistuminen, joka tekee Pekingin poliittisesta johdosta entistä taipumattomamman. Kiinalle, maailman toiselle supervallalle, suvereenisuus ja alueellinen koskemattomuus ovat tärkeämpiä kuin kansainvälinen mielipide. Tässä asenteessa pysymisessä kiinalaisilla on ollut hyvänä esikuvana toisen supervallan, Yhdysvaltain, nykyinen administraatio.
Onneton olympiasoihtu on kaiken lisäksi synnyttänyt Kiinalle PR-fiaskon. Se on kerännyt nyttemmin ympärilleen hyvin järjestäytyneiden Tiibet-aktivistien lisäksi ihmisoikeusaktivistit, Kiinan ja globalisaation vastaiset liikkeet sekä monien muiden asioiden vastustajat, joille olympialaiset sinänsä eivät suuriakaan merkitse.
Viime kädessä mielikuva- ja PR-taistelussa ovat vastakkain suuret monikansalliset, kisoja tukevat yritykset ja Hollywood-vetoinen suhdetoiminta. Ja vieläkin kärjistetymmin vastakkain ovat myös reaalipoliittinen kylmä järki ja läntisten uusbuddhistien kirkastettu sielunelämä.
Etsivä saattaa muuten löytää myyttien Tiibetin ja jopa kansanlaulujen Shangri-Lan Yunnanin maakunnan pohjoisosasta, yli 3 000 metrin korkeudella olevalta ylätasangolta. Täällä tiibetiläisten talot ovat jykeviä, lamaismi-viirit katoilla, pellot viljavia, jakkikarja ja hevoset hyväkuntoisia, luostarit voimissaan ja naavaiset ikimetsät täynnä japanilaisten himoitsemia sieniä ja rohtoja. Köyhät sukulaiset ovat pohjoisen rajan takana, ”varsinaisessa” Tiibetissä.
Jokin vuosi sitten nousin tuolta ylätasangolta maastureilla, hevosilla ja veneillä 3 800 metrin korkeudessa oleville vuoristojärville, Yi-heimon leiritulille. Nuotioiden ja kirjavilla väreillä koristeltujen telttojen ympärillä istuskelleet, vuoriauringon mustaamat yiläiset edustivat vielä suurten salojen alkuperäistä taikavoimaa. Jokainen puu oli täällä elävä olento, yksi luonnon lahjoittama elinkumppani ihmiselle.
Kun olin nuotion hehkussa juonut tarpeellisen määrän vihreätä teetä ja kirkasta ohraviinaa, edessä aukeni Shangri-La, ja myös Buddha tuntui hymyilevän.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hieno kirjoitus Pasi Rutaselta. Tuntui että myös itse istuin siellä ylätasangon leiritulilla.
Niinpä niin Pasi, harvat asiat tässä maailmassa ovat mustavalkoisia ja kaikki riippuu aina siitä, mistä näkövinkkelistä asiaa tarkastelee, joskus jopa litkityn riisiviinan määrästä, kuten omakohtaisestikin olen todennut.
Kun aikoinaan historian opettajamme koulussa oli puhunut Kiinan 50-luvulla tekemästä Tiibetin "verisestä valtauksesta", niin seuraavana päivänä kiinalainen kiinankielen opettajamme (erikoinen tapaus muuten Suomessa kulttuurivallankumouksen mustimpina aikoina) "korjasi" käsityksemme asiasta seikkaperäisesti selvittäen kuinka imperialistiset britit olivat lähettänet joukkoja Tiibetiin ja Kiina on auttanut Tiibetiä saavuttamaan omaan kulttuuriinsa perustuvan autonomisen aseman. Tämä on tänäänkin kaikkien kiinalaisten ystävieni ja tuttavieni käsitys asiasta.
Kaikesta huolimatta olisin tässä tilanteessa ja tänä päivänä taipuvainen tarkastelemaan tilannetta tämänpäivän näkövinkkelistä ja vähemmän korostamaan historian kompleksisuutta Kiinan hallitusten toimien perustana. Kyse on kuitenkin tänään nimenomaan Han-rodun ja kulttuurin invaasiosta alueelle, jonka väestö ei pysty puolustautumaan kulttuuri- ja kielieroosiota vastaan. Kun tähän päälle tulevat näkymät Kiinan hallituksen joukkojen aggressiivisesta mielenosoitusten tukahduttamisesta, en tunne sääliä Kiinan hallitusta kohtaan siitä vastalausemyrskystä tai olympiaboikottihankkeista, joita on esiintynyt. Kiinan yhtenäisyys riippuu vahvasta keskusvallasta - sen toki jokainen valveutunut ihminen tietää - mutta vahvan keskusvallan ei tarvitse tarkoittaa oman rodun ylivertaisuutta muita rotuja ja vähemmistökansallisuuksia kohtaan. Kiinan kommunistista puoluetta ei horjuttaisi lainkaan aito autonomia Tiibetissä, pikemminkin päinvastoin.
"Kyse on kuitenkin tänään nimenomaan Han-rodun ja kulttuurin invaasiosta alueelle, jonka väestö ei pysty puolustautumaan kulttuuri- ja kielieroosiota vastaan."
Tietenkään eivät rukousmyllyn pyörittäjät pysty puolustautumaan teollista Han-kiinalaisuutta vastaan, koska heillä ei ole kansallista taloutta. Työpaikoilla puhutaan työnantajan kieltä.
Jos ajatellaan, mitä Tiibetissä pitäisi tehdä, olisi tietenkin yksi ratkaisu kaksikielisyys, se, että tiibettiläiset osaisivat kunnolla kiinaa ja hankkisivat teknisiä ammatteja, jotka sopisivat Kiinan talousstrategiaan.
Eivät paimentolaiset (intiaanit, saamelaiset, ugrit) ole koskaan kyenneet pitämään puoliaan agraareja ja industriaaleja vastaan.
Suomalaisillakin on ollut Etelä-Suomessa pitkä tie ruotsinkielisen kartanonherran torpparista nokialaiseksi.
Hyvä kirjoitus Rutaselta. Tämmöisiä esiintyy valitettavasti enää vain mediamaailman "neoreliikeissä", niin sanotusti.
"Todellisuudessa vanha Tiibet oli suurmaanomistajien ja hengellisten johtajien, lamojen, hallitsema tyrannia, joka alisti väestön valtaosan orjuuteen, maaorjuuteen ja kerjäläisyyteen ja jossa buddhalaisten eri uskonlahkot kävivät veristä taistelua keskenään. Tyypillisiä rangaistuksia niskuroinnista olivat kielen katkaiseminen, silmien puhkominen ja käsien murskaaminen erityisillä puristimilla. Luostarit olivat pedofilian pesäpaikkoja.
Kommunistivalta teki asteittain lopun tästä järjestelmästä, mikä ei tarkoita, että kaikki olisi muuttunut hyväksi. Erityisesti Maon ”kulttuurivallankumouksen” aikana myös tiibetiläiset kokivat kovia.
Läntinen tietämättömyys koskee myös Tiibetin roolia suurvaltapolitiikan pelinappulana."
"Jo tuolloin CIA:n palkkalistoilla ollut Dalai-lama hyväksyi järjestön suunnitelmat aseellisesta ”kansannoususta”. "
http://www.tiedonantaja.fi/artikkeli.php?juttu=080328pe00
Tiibet on hyvä oppitunti kiinalaisille, jos he todella aikovat nousta maailman johtoon, usaksi usan paikalle.
Hollywood on USAn tärkein PR-tehdas. Se kuva mikä suomalaisten enemmistöllä on esim. USAsta, perustuu elokuviin ja sarjafilmeihin, siis satuihin. Tv:n ääressä istuvia suomalaisia aivopestään näillä saduilla illasta toiseen, herkeämättä. Ei siis mikään ihme että näiltäkin saiteilta saa lukea niin paljon puhdasta soopaa.
Tiibet on Suomesta katsoen maailman reunalla. Siitä ei täällä kukaan tiedä juuri mitään. Siksi Pasi Rutasen blogi oli enemmän kuin ansiokas. Voimme nyt mm. tarkastella Pekingin olympialaisten arvostelua uusin silmin.
Kaiken kaikkiaan... raikas tuulahdus vanhasta kunnon journalismista näiden Vanhas- ja Kanervasotkujen keskellä.
"Hollywood on USAn tärkein PR-tehdas. Se kuva mikä suomalaisten enemmistöllä on esim. USAsta, perustuu elokuviin ja sarjafilmeihin, siis satuihin."
Minä en kyllä ole koskaan luullut, että Poliisiopisto-elokuvat olisivat mitään dokumenttifilmejä. :)
Poliisiopisto-elokuvat eivät ole dokumentteja mutta luovat kuvaa amerikkalaisista huumorintajuisina ja mukavina tyyppeinä. Mikä siis on se valhe. Eli aivopesun pointti. Eli pesu toimi sinuunkin.
Nimimerkillä on ilmeisesti sitten jotakin objektiivista ja oman aivojen käytön tuottamaa tietoa siitä, että amerikkalaiset eivät ole huumorintajuisia ja mukavia?
Meillä älyköksi pääseminen, ainakin omissa silmissään, on helppoa: ei tarvitse kuin haukkua amerikkalaisia ihan mistä tahansa. Perusteluja tivaavan voi aina leimata Hollywood-aivopesun uhriksi. ;) Ehkäpä se totuus, edes USAsta ja amerikkalaisista, ei kuitenkaan ole aivan näin mustavalkoinen suuntaan tai toiseen.
Itse kirjoituksesta olen sitä mieltä, että on aivan sama, missä määrin romanttinen Tiibet-kuva vastaa todellisuutta. Kiinan tekoja tai Tiibetin oikeutta itsensä hallitsemiseen ja määrittelyyn se ei muuta miksikään.
"Itse kirjoituksesta olen sitä mieltä, että on aivan sama, missä määrin romanttinen Tiibet-kuva vastaa todellisuutta. Kiinan tekoja tai Tiibetin oikeutta itsensä hallitsemiseen ja määrittelyyn se ei muuta miksikään."
Niin mikä se romanttinen Tiibet oli? Seitsemän vuotta Tiibetissä-elokuvan mukaan maa oli uskonnollinen takapajula, jota johti poliittisesti kokematon Dalai Lama, nuori poika, jolla oli kelvoton ja petollinen ministeri.
http://www.pslweb.org/site/News2?page=NewsArticle&id=8845
Ja nyt vasta kerrot. Naapurini luuli Poliisiopiston yhdysvaltalaiseksi ammatinvalintaohjelmaksi, joka kertoo niin kuin asiat ovat. Siksi hän innostui brankkareista, poliiseista ja upseereista, joilla on komea univormu. Rajavartijatkin käyvät paremman puutteessa.
"Venäläisiä emme ole kiinalaisiksi emme halua tulla olkaamme siis tiibetiläisiä."
Kyllä imperialistien tarjoama kehitysapu pienille kansoille tunnetaan.Sitähän venäläiset tekevät Tsetseniassa,kiinalaiset myös Itä-Turkestanissa(Moskovaan Stalinin pyynnöstä kiinalaisten kanssa neuvottelemaan matkustaneet uigurit katosivat leireihin.)Esimerkkejä löytyy joka suunnalta..
Jos Tiibetissä oli feodaalijärjestelmä niin eikö se ollut tiibetiläisten sisäinen asia.Pitäisikö Kiinaan ulkopuolisten mennä kitkemään korruptiota ja ihmisoikeusloukkauksia.Kyllä niitä kieliä on katkottu Kiinassakin.Kiina oli 800 vuotta sitten mongolien alaisena.Olisiko se liitettävä Mongoliaan?Ei historialla voi perustella Tiibetin miehitystä.
Harvinaisen imperialistismyönteistä tekstiä Rutaselta.
Seuraava kysymys on tietenkin se, että mikäli tiibettiläisillä tai uiguureilla olisi itsenäisyys Tiibetissä ja Xinjianissa (Itä-Turkmeniassa) niin mikä olisi se ihmisoikeuksien taso, minkä he tarjoaisivat Han-kiinalaisille.
Uiguurit ovat joka kapinassa melko suruttomasti tappaneet kiinalaisia läjiin ja tiibettiläistenkin pelkkä rauhanomaisuus on melkoinen myytti.
En usko, että Tiibet pysyisi kauaa itsenäisenä, vaan sen yksityistäisivät yhdysvaltalaiset ja brittiläiset yrityksen itselleen, jolloin paimenpoika kedolla pysyisi yhtä köyhänä kuin nykyäänkin.
"Jos Tiibetissä oli feodaalijärjestelmä niin eikö se ollut tiibetiläisten sisäinen asia."
No ei vuoden 1912 jälkeen, jolloin Kiinasta tuli tasavalta ja Guomingdandin johtama demokratia. Niin Guomingdangin kuin Kiinan kommunistisen puolueenkin näkökulmasta teokraattinen feodalismi ei ole hyväksyttävä ratkaisu. YK:n ihmisoikeuksien julistus 1948 on laadittu länsimaisesta liberaalista näkökulmasta, minkä vuoksi mikään feodaalijärjestelmä ei ole enää hyväksytty ihmisoikeuksien näkökulmasta.
Tähän on opittu myös hindulaisissa valtioissa, mm. Nepalissa. Ongelma on nyt se, ettei Tiibetissä ole olemassa muuta nykyaikaisempaa kehitysmallia kuin markkinakommunismi investointeineen.
Tiibetin junarata, joka maksoi keskushallinnolle paljon on kiihdyttänyt ainakin turismia, joka on helpoin tapa ansaita rahaa, helpompi kuin kouluttaa insinöörit ja perustaa matkapuhelintehdas.
Afganistanissa en ole käynyt, mutta näin 1988 yhden filosofian tohtorin, joka suunnitteli raskaana olevan vaimonsa murhaamista siksi, että hänen ei ole enää pakko olla naisen kanssa naimisissa siksi, että sissit ovat murhanneet hänen kommunistisen isänsä sekä lisäksi isoveljensä, ajattelin, että on olemassa paikkoja, jossa neuvostoliittolainen kommunismikin edustaa länsimaista sivistystä ja maallisuuden ituja.
Jos Neuvostoliiton olisi annettu voittaa Afganistanin sota tai käydä sitä menestyksellisemmin eikä viety aseita niin kuin Pakistan, Yhdysvallat, Kiina ja Saudi-Arabia, olisi Afganistan nyt NATO:lle pienempi ongelma, koska puolet demokratiasoimisesta olisivat tehneet neuvostoliittolaiset kommunistit naisten tasa-arvoisuuden kautta.
Hienoa ja asiantuntevaa tekstiä, tällaista toivon näkeväni lisää. Pasi Rutanen rulez.
...huolestuneet eivät ole mitään buddhalaissympatioita omaavia hihhuleita, jotka kuvittelevat, että ilman han-kiinalaisten miehitystä Tiibetissä elettäisiin edelleen kuten puoli vuosisataa sitten.
Kiina polkee ihmisoikeuksia kaikkialla, mutta kaikkein konkreettisimmin kommunistisen diktatuurin elinehdosta, takertumisesta keskitettyyn valta-asemaan, kärsivät vähemmistökansat - etenkin, jos heillä on demokratiapyrkimyksiä.
Tiibet-asiantuntijaksi voi tulla ajamalla autolla maan läpi. Ja näyttää siltä, että asiantuntija voi olla vaikkei olisi ajanutkaan maan läpi. Ehkä lentänyt lentokoneella yli. Varsinkin kaikkien asioiden erikoisasiantuntijaksi voi tulla alkamalla sellaiseksi.
Minun totuuteni on, että Kiina on totalitaarinen valtio, joka pyrkii hallitsemaan maa-alueita ja niiden ihmisiä vallanpitäjien vallanhimon vuoksi. Muu on merkityksetöntä.
Venäjä-asiantuntemukseen Suomessa riittää se, että ostaa R-kioskilta Iltalehden ja lukee Aarno Laitisen kolumnin.
Tuo Tiibet-kysymys pitäisi tutkia ennen kuin vetää nimen adressiin. On nimittäin niin, ettei tuo teokraattinen Tiibet ollut mikään ruotsalainen sosialidemokraattinen hyvinvointiyhteiskunta.
Tiibetin tulotaso on alle puolet kiinalaisesta. Jos Tiibet olisi itsenäinen, mikä olisi sen jatko tai Xinjiangin, jossa on öljyä- ja maakaasua.
Ihmisoikeuksia tulee tietenkin puolustaa, mutta toisaalta on niin, että Kiinassa veriset mellakat ovat mahdollisia, erityisesti Tiibetin pohjoispuolella Xinjiangissa, mitä kiinalaiset pelkäävät tosissaan.
Pitäisikö minun perua mielipiteeni, koska Pasikin on laittanut itsestään peilikuvan.
Ilmeisesti Tiibetin pitäisi olla ihan toisenlainen, jotta sillä olisi oikeus määritellä itse itsensä..?
Vai käsitinkö väärin?
Päällimmäisenä ja tiivistettynä viesti artikkelissa on, että koska Tiibet on vääränlainen niin tämä kuuluu 'paremmalle' kiinalle.
Kerron nyt lyhyesti kuinka kaikki toimii:
1. täytyy olla vapaus kämmäillä (eli tehdä omien parissa mitä huvittaa, ilman että kenelläkään ulkopuolisella on asiaan nokankoputtamista).
2. täytyy olla kyvykkyyttä myöntää kämmi
Ilman näitä kahta ei synny tulosta, kehitystä tms. Lahjakkaan kansan takana on vapaus olla sitä mitä se on. Ilman relativistista jargonauttia. Lahjakkuus syntyy keskittymisestä siihen mitä tekee ja siitä, että kämmien jälkeen myöntää kämmin ja testaa uutta lähestymistapaa.
Kun tämä luontainen malli eliminoidaan tuomalla "parempi" järjestelmä kysymättä edes lupaa niin tuloksena on passiivinen, tahdoton ja katkera kansa.
Luulisi, että tämä todellisuus olisi jo filosofeille ja muillekin humanisteille valjennut.
Vieläpä kuriositeettina loppuun, että suomen kansallinen identiteetti esim. ei syntynyt nuoteista tai siveltimistä (tai savuisista kansallismielisten viinan kanssa tinailuista) - nuotit ja hienot maalaukset syntyivät kansallisesta identiteetistä. Relativistinen huuhaa on pölkkypäiden keksintöä, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
"Ilmeisesti Tiibetin pitäisi olla ihan toisenlainen, jotta sillä olisi oikeus määritellä itse itsensä..?"
Jotta Tiibettiä - miksei Kosovoa, Etelä-Ossetiaa tai Transdnestiraa - voisi kannattaa, pitäisi olla jotain perusteluja, jolla faniliike syntyy.
"Vai käsitinkö väärin?"
Tuskinpa täysin väärin.
"Päällimmäisenä ja tiivistettynä viesti artikkelissa on, että koska Tiibet on vääränlainen niin tämä kuuluu 'paremmalle' kiinalle."
Koska Suomi on vääränlainen - agraaninen ja nationalistinen - on sen kuoltava Euroopan unionissa. Sama koskee toki 26 muutakin jäsenvaltiota, jotta järkevämpi valtiomuotti saisi mahdollisuuden.
"Kerron nyt lyhyesti kuinka kaikki toimii:
1. täytyy olla vapaus kämmäillä (eli tehdä omien parissa mitä huvittaa, ilman että kenelläkään ulkopuolisella on asiaan nokankoputtamista)."
No jos kämmäilee Pohjois- tai Etelänavalla ei ole vaaraa, että ihmisiä eli kämmäilijöitä on aikanaan paljoa: venäläiset eivät tule vapauttamaan eivätkä yhdysvaltalaiset yksityistämään.
Jos on jonkin ahneiden hamuaman alueen välissä tai istuu energian ja raaka-aineiden päällä, on asia toinen: tyhjiö täytyy.
"2. täytyy olla kyvykkyyttä myöntää kämmi"
Tästä ei ole mitään takuuta järjestelmässä, missä ei ole oppositiota ja missä teokraatit hallitsevat jumalien armosta.
"Ilman näitä kahta ei synny tulosta, kehitystä tms. Lahjakkaan kansan takana on vapaus olla sitä mitä se on. Ilman relativistista jargonauttia. Lahjakkuus syntyy keskittymisestä siihen mitä tekee ja siitä, että kämmien jälkeen myöntää kämmin ja testaa uutta lähestymistapaa."
Onko Tiibetissä kannatettu edistystä esimerkiksi 1911-1949?
"Kun tämä luontainen malli eliminoidaan tuomalla "parempi" järjestelmä kysymättä edes lupaa niin tuloksena on passiivinen, tahdoton ja katkera kansa."
Meille luontaista mallia tuovat joka jumalan arki EU sekä Aasian tavarantuotantoa myyvät halpahallit. Tuottoarvon pyhä henki piinaa joka jumalan päivä ja tätä sanotaan vapaudeksi.
"Luulisi, että tämä todellisuus olisi jo filosofeille ja muillekin humanisteille valjennut."
On valjennut. Jo aikoja sitten. Jotta olisi nykyaikaisia aseita, pitää olla kansantuloa ja nykyaikaista tuotantoa sekä vaihtotase kunnossa.
"Vieläpä kuriositeettina loppuun, että suomen kansallinen identiteetti esim. ei syntynyt nuoteista tai siveltimistä (tai savuisista kansallismielisten viinan kanssa tinailuista) - nuotit ja hienot maalaukset syntyivät kansallisesta identiteetistä."
Kansallisen identiteetin luovat teokratioissa papit ja porvarillisissa tasavalloissa kansallisrunoilijat, -säveltäjät sekä koulujen historianoppikirjojen kirjoittajat. Sosialismeissa sosialidemokratioista kommunismeihin myös muut teoriat.
"Relativistinen huuhaa on pölkkypäiden keksintöä, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa."
Mistä Sinä voit tietää todellisuuden?
Hyvä artikkeli jälleen.
1960-luvulla John, Paul, Ringo ja George menivät Intiaan mietiskelemään.
Samanlaista romantiikkaa on nykyinen Beverly Hillsin Tiibet-kuva.
Tiibet on "Jahoon" mukaan noin kolme kertaa Suomea suurempi ja väkeä puolet.
"Nuotioiden ja kirjavilla väreillä koristeltujen telttojen ympärillä istuskelleet, vuoriauringon mustaamat yiläiset edustivat vielä suurten salojen alkuperäistä taikavoimaa. Jokainen puu oli täällä elävä olento, yksi luonnon lahjoittama elinkumppani ihmiselle." Kirjoittaa Pasi.
Tiibetissä on siis vielä eksotiikkaa ja alkuperäiskansaa vaikka millä mitalla. Lhasan kaltaiset kaupungit Kiina kahmii ikeensä alle ja toisaalta Hollywoodin kulttuuri tunkee joka paikkaan, tehdään EU:ssa Tiibetin hyväksi mitä tahansa.
Väestöpaljous Tiibetin ympärillä (idässä ja etelässä) on hirveä. On, lienee vain kymmenien vuosien odotus, kun Pasin kirjoittamasta "suurten salojen alkuperäistä taikavoimaa" ei ole kuin satukirjoissa.
Ei pidä sekoittaa Olympia-aatetta ja Tiibetin kulttuuria toisiinsa.
Monikohan pitäisi ihmisoikeuksien huipentumana sitä, että lappalaiset asuisivat kodissa ja turistit kävisivät muutaman euron palkkiosta heitä ihmettelemässä?
Hyvä tasapuolinen artikkeli taas kerran. On aivan sama mieltä on puolesta tai vastaan who cares. Eikö journalismissa ole juuri tuoda erilaisia näkökantoja kohteistaan, jotka saattavat olla kipeitäkin. Minäkään en pidä Kiinaa täysin roistona lähes kaikessa. Vaikka aika monessa kylläkin.
Suomen televisiosta tuli 70-luvulla dokumentti Kiinan ja Tiibetin konfliktista. Kommunistinen Kiina ei olisi dokumentissa halunnut mitään pahaa, mutta pahat papit kiihottivat Tiibetissä kansaa ja hyökkäsivät Kiinan kimppuun. Siksi Kiinan oli pakko ottaa Tiibet holhoukseen. Euroopassa kuulemma kauhisteltiin, kuinka Kiina oli tuhonnut kaikki Tiibetin kulttuuriaarteet. Todellisuudessa Kiina oli säästänyt kaiken ym.
Näin siis 70-luvulla. Rutanen tuntuisi ikävöivän noita aikoja, kun Laman leimaamiseen riiittää kytkentä CIA:n suuntaan. Siis kaikki, jotka saavat tukea CIA:lta, edustavat Pahaa? Ilmeisesti kuitenkin Kiina hyökkäsi eli otti Tiibetin kommunistien tiukkaan valvontaan. Sillä Rutanen ei kehtaa sentään muuta kuin puhua "taistelusta Kiinan kanssa" CIA:n tuella.
Arvaan kyllä, mitä propagandaa Rutanen kirjoittaa seuraavaksi Tshetsheniasta.
CIA kiduttaa pääasiassa vain pahiksia ja heitäkin ammattitaidolla. CIA on siis hyvänlaatuinen Gestapo, jonka nokkelia aikaansaannoksia kannattaa ihailla. Jos tulee joku mittavirhe ja joutuu väärin perustein kidutettavaksi niin on lohdullista tietää, että tarkoitus on hyvä. Kommunistitkin nauttivat NKVD:n kidutuksesta myöntäen menettelytapojen terveyden ja väittäen, että virhe oli tapahtunut vain heidän kohdallaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Crowleyn_lista
P. Rutanen: "Han-kiinalaisten muuttoliike Tiibetiin (ja uiguureitten asuttamaan Xinjiangiin) on verrattavissa amerikkalaisten ”Go West Young Man” -vyörytykseen kohti Suurta Länttä. Kulttuureille tämä on ollut aina tuhoisaa."
Ja siksikö meidän olisi vedettävä tukemme tiibetiläisiltä? Ikään kuin tasapuolisuuden nimissä?
Tietenkin "Hollywoodin" - Richard Gere ei, sivumennen, ole Hollywood - luoma Tiibet-käsitys on yksinkertaistus. Niin on kaikkien länsimaisten medioiden itäisiä asioita koskevien käsitysten kanssa. Maailmankuvat eivät pysy pystyssä ilman yksinkertaisuuksien hokemista. Lehtimies-Rutanen tämän kyllä tiesi.
Tietenkin Dalai-lama on ”pettävän yksinkertaiselta vaikuttava”. Hänenhän on koetettava kommunikoida yksinkertaisille alamaisilleen ja, buddhalaisen logiikan näkökulmasta, vähintään yhtä yksinkertaisille länsimaalaisille ajatuksia, joiden lähtökohta ei ole ns. luonnollisessa ymmärryksessä.
Tietenkin Dalai-lama on karismaattinen (uskonnollinen) johtaja. Karisman käsite tarkoittaa juuri sitä, että johtajana henkilö osaa hyödyntää persoonallisuuttaan siten, että alaiset ymmärtävät hänet 'jumalan valittuna' tai muuten erityisasemassa olevana (tarkemmin, ks. esim. M. Weber, "Wirtschaft und Gesellschaft"). Teokraattisen systeemin "tuotteena" Dalai-lama on ehkä puhtain esimerkki karismaattisesta johtajasta.
"Hollywoodin", Kiinan ja Rutasen tarjoilemat kilpailevat myytit ovat globalisoituneen median tosiseikkoja. Näiden myyttien sisältöjen totuusarvon arviointi sen sijaan ei ole median vaan viestin vastaanottajan asia.
""Hollywoodin", Kiinan ja Rutasen tarjoilemat kilpailevat myytit ovat globalisoituneen median tosiseikkoja. Näiden myyttien sisältöjen totuusarvon arviointi sen sijaan ei ole median vaan viestin vastaanottajan asia."
Media ei ole monoliitti. Juuri sen vuoksi median on käytävä mediaa vastaan niin kuin rynnäkkökivääri rynnäkkökivääriä vastaan tai kenttätykki kenttätykkiä vastaan.
Kukapa muu kuin ketkuileva mediahenkilö olisi ammattitaitoinen arvioimaan toista ketkuilevaa mediahenkilöä tai kustantajaa.
Venäjän 1990-luvun sananvapaus perustui nimenomaan subjektiivisuuteen eli siihen, että oligarkit ostivat lehtiä ja televisiokanavia ja löivät niillä toisiaan oikein olan takaa.
Ainoaa objektiivisuutta on raaka monisubjektiivisuus. Muuhan on kartellin hymistelyä Alma Median ja Sanoman tapaan.
Kiinassa vallitsevassa järjestelmässä valta kuuluu yksin kommunistiselle puolueelle ja sen korkeimmalle johdolle. Vallan avulla pidetään kansa matalana syvässä kyykyssä. Kapitalistin on hyvä käyttää hyväkseen kyykyssä olevaa köyhää kansaa, joka henkensä pitimiksi tekee halvalla kaikki duunit. Kommunismin ja kapitalismin liitto takaa Kiinan valtiolle ja kapitalistille maksimaaliset voitot. Näin hankittua fyrkkaa käytetään maailman eri puolilla vallan kasvattamiseen. Ihmisoikeudet eivät Kiinaa kiinnosta Afrikassa eikä muuallakaan. Tiibetin laajalla alueella on vielä löytämättömiä luonnonvaroja joilla voi tehdä mukavia voittoja. Tiibetiläisistä ei piitata, he tekevät vain voitontavoittelun hankalaksi.
Tiibetin tilannetta on syytä valottaa muiltakin kanteilta kuin entisen Tiibetin vapautusliikkeen kannattajan kannalta.
Oheisessa liitteessä on toisenlainen asiantuntijanlausunto muassaan tiibettiläisten silminnäkijöiden ja kokijoiden videohaastatteluja:
http://richmartini.blogspot.com/2008/03/response to-patrick-french-dalai-lama.html
Audiatur et altera pars.
Tämähän on vasta alkusoittoa, jo nyt levottomuudet olivat levinneet Tiibetin ulkopuolelle. Kirjoittaako Rutanen kolumnin jokaisen kapinoivan Kiinan maakunnan surkeudesta aina siihen asti kun Kommunistinen puolue syöstään vallasta?
Vai vaihtaako Nokia jossain vaiheessa puolta, jotta voi sitten olla hyvää kaveria uusien vallanpitäjien kanssa?
Samanlaisia "maksettuja ilmoituksia" tuli mediaan, kun oli häslinkiä Armenialaisten kansanmurhan suhteen. HS:ssakin koko asia alettiin yhtäkkiä käsittämään "vaikutusvaltaisten armenialaissiirtolaisten propagointina", ja kurdikansanhan olemassaolohan on pyritty kokonaan häivyttämään vuosikymmenestä toiseen.
Tietenkin Bisnes on Bisnes, ja kaikki pitää tehdä ettei mee bisnekset munilleen. Mutta kannattaisi ehkä katsoa seuraavaa kvartaalia pitemmälle.
Armenialaisten kansanmurhasta liikkuu kyllä mediassa varsin yksipuolinen ja propagandistinen eli valheellinen versio. Ikävä kyllä siitä ollaan säätämässä eri puolilla ainoaa oikeaa totuutta. Turkkilaisia murhattiin myös kasapäin, osaksi armenialaisten toimesta ja armenialaiset ovat saaneet kertoa koko jutun. Mutta kysehän on voittajien propagandasta ja siten länsimaidenkin menneisyys on pelissä.
Kyllä tämä Tiibet-juttu on ihan erilainen. Mielestäni kolumni haiskahtaa kyllä todellakin "maksetulta". En näe mitään syytä siihen, ellei kyseessä ole joku Kiinan kulttuuriin ja/tai kiinalaiseen naiseen rakastunut henkilö.
Kyseessä on nyt vain se, ettei Suomessa ole oikein totuttu käsittelemään Clandestine-operaatioita, vaan kaikkea pidetään "spontaanina", CNN:n tahallaan väärät kuvat jne. pidetään pelkkänä sattumana.
Ei ole suomalaisen diplomaatin toimenkuvan mukaista virassa ollessaan kertoa kaikkea, minkä hän kirjoittaa salattaviin matkaraportteihin ja eläkkeelläkin asiantilaan kannattaa viitata vain väljästi.
Kyseessä ovat läntiset tavaramerkit vastaan läntiset ihmisoikeudet. Sponsorit ovat maksaneet olympialaisista paljon ja imago haalistuu samaa tahtia kuin mielenosoitukset jatkuvat.
Suomessa on kahta ilmaa. Toisaalta pitäisi säntäillä ihmisoikeuksien perässä silloin, kun ihmisoikeuksien loukkaajana ei ole Yhdysvallat. Toisaalta taas pitäisi olla kovakorvainen kaupan vuoksi.
Tibetan feudal serfdom under theocracy and Western European serfdom in Middle Ages
http://news.xinhuanet.com/english/2008-04/17/content_7998732.htm
Portrait of a Dalai Lama: The Life and Times of the Great Thirteenth [Wisdom Publications, 1987 ] is the story of that friendship.
http://www.bbc.co.uk/dna/h2g2/pda/A415450?s_id=5
Tibet - Why the Chinese are There
http://www.bbc.co.uk/dna/h2g2/pda/A2671814
Ei näy olevan Suomen maakuntakirjastoissa, vaikka ehkä pitäisi edes jossain niistä olla.
Olisikohan suurlähettiläs Rutasella tietoa kirjasta tai sen sisällöstä?
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 35 kommenttia