Välittäjä
Nobelisti Martti Ahtisaaren menestyksellisen, ammattipiireissä myyttimaineen saaneen neuvottelutaidon olemusta on eritelty lukuisissa lausunnoissa ja onnitteluissa.
Presidentin ja välittäjän roolissa Ahtisaari kävi usein myös Kiinassa, missä polkumme niin ikään muutamaan otteeseen kohtasivat. Seuraavat lyhyet merkinnät ovat osa nyt maailmalla luonnosteltavaa rauhantekijän historiallista muotokuvaa.
Vuoden 1997 syyskuun 22. päivänä Ahtisaari pysähtyi presidentin ominaisuudessa Pekingissä matkallaan Japaniin. Kiinan presidentti Jiang Zemin otti vieraan vastaan maan johdon uudessa ”Kielletyssä kaupungissa”, Zhonganhaissa.
Jiang selosti laajasti kiinalaisin tunnusmerkein toteutettavia uudistuksia. Ahtisaaren olemus ja tapa paneutua kiertelemättä suoraan asiaan panivat myös Jiangin toteamaan, että osa Mao Zedongin puheista on osoittautunut vääriksi ja että kulttuurivallankumous oli virhe.
Ahtisaari otti esille kansalaisten oikeusturvan kehittämisen. Jiang totesi olevansa tyytyväinen Suomen kanssa harjoitettuun oikeusalan yhteistyöhön. Ahtisaaren painottaessa edelleen kansalaisten oikeusturvan merkitystä Jiang yhtyi ajatukseen, mutta ei voinut olla viittaamatta Yhdysvaltain presidenttiin Lincolniin, joka oli todennut kaikkien olevan tasavertaisia ja joidenkin olevan jopa muita tasavertaisempia.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Jiang intoutui puhumaan englantia ja tuomaan esille ajatuksiaan ”Americanasta” ja muun muassa ihailemastaan Mark Twainista. Ahtisaari vaikutti osaltaan siihen, että Jiang oli tässäkin tilaisuudessa rento, jutteli niitä näitä, piirsi kirjainmerkkejä ja lausui muutaman runon sekä mietteen.
Koska Ahtisaaren matka suuntautui Japaniin, keskustelu ajautui myös pitkään pohdiskeluun siitä, kuinka vaikea kansakunnan on päästä eroon historian painolastista. Jiang antoi tunnustusta Saksalle, joka oli hänen mielestään kyennyt rehellisesti analysoimaan menneisyyttään. Se oli tullut sinuiksi oman historiansa kanssa. Keskustelijat eivät tällöin tienneet, että Serbia ja Kosovo olisivat seuraavan tapaamisen aihe.
Syyskuun 8. päivänä 1999 Ahtisaari lensi Pekingiin yhdeksi päiväksi Kosovo-sovittelijan roolissaan. Hänen tarkoituksenaan oli selostaa tilannetta ilman diplomaattisia sanankäänteitä ja yrittää saada Kiina samalla mukaan läntisten suurvaltain kehittelemään rauhanprosessiin.
Syntynyt tilanne oli uhkaava siinäkin mielessä, että Kiinan suurlähetystö Belgradissa oli joutunut pommituksen kohteeksi vain kuukautta aikaisemmin. Tämä oli ankara isku kiinalaisten itsetunnolle. Paluu kovaan, vanhakantaiseen kielenkäyttöön tapahtui hetkessä. Myös Jugoslavian tilanteeseen liittyvät tosiasiat hävisivät propagandakoneiston pimentoihin.
Ahtisaaren suorasukainen, tasapainoinen tapa selostaa tilannetta pani kuitenkin pöydän toisella puolella kuuntelevat Kiinan ammattilaiset nyökkäilemään hyväksyvästi.
Vain muutama kuukausi tämän jälkeen, joulukuun 19.päivänä 1999, Martti Ahtisaari ahtautui vaatimattoman macaolaisen hotellin pieneen salonkiin yhdessä oman seurueemme ja Kiinan koko poliittisen johdon kanssa. Kyseessä olivat Suomen EU-puheenjohtajuuden viimeiset päivät, Macaon juhlallinen luovutus takaisin Kiinalle sekä Jiangin ja Ahtisaaren viimeinen tapaaminen maittensa presidentteinä. Tapaamisen järjestäminen nimenomaan Macaossa oli ollut työn ja tuskan takana.
Ehkäpä huoneen ahtaus tai Macaon trooppinen ilmasto saivat Jiangin ties monennenko kerran kehaisemaan Suomen raitista ilmaa.
Kun Macaoon omalla koneellaan pyrähtänyt Jorma Ollila oli kertonut Nokian valmiudesta jakaa kokemuksensa kiinalaisten kanssa, paikalla olleet kolme suorapuheista miestä - Ahtisaari, Jiang ja pääministeri Zhu Rongji – jättivät sananhelinät sikseen. Jiang naljaili heti aluksi, että muut paikalla olijat, mukaan lukien hänen oma ulkoministerinsä, olivatkin sitten pelkkiä diplomaatteja.
Monia aiheita sivunneen keskustelun loppusuoralla Jiang totesi Ahtisaarelle, että tällä on 11 vuotta nuorempana miehenä vielä loistava tulevaisuus edessään. Tuskin Jiang arvasi, miten oikeaan hän osui.
Ennen eroa Jiang lainasi vanhaa kiinalaista sananlaskua: ”Suuren ongelma on se, kuinka olla pieni.”
Nelisen vuotta myöhemmin, jätettyäni jo ulkoministeriön, istuimme Ahtisaaren kanssa autossa matkalla Suzhousta Shanghaihin. Matkan aiheena oli erään suuren suomalaisyrityksen hallituksen kokous. Ahtisaari oli ollut tien päällä jo vuorokaudet ympäriinsä. Unet olivat jääneet vähiin.
Automatkamme alkoi aamulla kello kuusi. Nytkin matkakumppani ilmestyi hotellin aulaan suihkunraikkaana, pirteänä ja valmiina käyttämään parin tunnin automatkan jutusteluun. Hänellä oli mukanaan yhtenä keskustelupohjana juuri ilmestynyt Foreign Affairs, olennaisilta kohdiltaan tarkasti alleviivattuna.
Moni on joutunut matkoilla pohtimaan myös Ahtisaaren fyysisen kestävyyden salaisuutta.
Viimeistään nyt omituinen Suomen brändiprojekti voidaan panna takaisin virkamiesten pöytälaatikkoihin. Ahtisaari on jo hoitanut tämän projektin.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Martista on kerrottu paljon juttuja. Osa tosia ja osa ei niin tosia. Tämä seuraava tarina kuvaa hieman hänen luonnettaan ystävä- ja kaveripiirissä. Olin FINNIDAlla toissä Dar es Salaamissa 1980-81 Martti Ahtisaari kävi silloin Tansaniassa varsin usein. Kävin SL Risto Kaupin kanssa metsällä Arushassa joten minäkin sain kutsun suurlähetystön saunaan lähinnä kai seurustelu-upseeriksi.
Kaupin Risto oli juomistaan tunnetusti tarkka mies joten tarjolla oli muistaakseni koko kolmikolle 2 x olut, 2 x lonkero ja 2 x sooda. Minä join tietysti soodat. Mara kertoili saunan lauteilla että työskennellessään SIDA:lle Pakistanissa v 1961-1963 hän tapasi siellä vanhimman veljeni Reinon joka toimi siellä UNMOGIP:n sotilastarkkailijana. Koska muita suomalaisia ei alueella juurikaan ollut niin nämä ulkosuomalaiset olivat lyöneet hynttyyt yhteen ja herkutelleet jokiravuilla paikallisen jokilaivan ravintolassa ja maistelleet joskus jopa konjakkia.
Lähetystön sauna oli huonosti lämmitetty joten löylyt olivat kadoksissa. Kehua retostelin oman uuden saunani löylyjä sillä saunani oli juuri valmistunut. Paljon ei Marttia tarvinnut houkutella kylään . Hän tulikin meille heti seuraavana iltana. Alkujuomaksi tarjosin paikallista Konjagia ja tonicia. Vaimoni tädin Hilkan visiitistä nökötti hyllyssäni yksi juomaton Chivas Regal viskipullo. Syötiin, juteltiin, saunottiin ja maisteltiin hyvää viskiä. Joskus pikkutunneilla totesin puoliääneen että nyt talon viinat ovat lopussa.
Juhlaa jatkettiin paikallisella safarioluella. Seuraavana päivänä Saksan suurlähetystön musta mersu ajoi pihaani. Kuljettaja purki viinalaatikoita takakontista. Valikoimassa oli yli 30 pulloa viskiä, konjakkia, sherryä, viinejä sekä muutama laatikko Becks ja Heineken olutta. Olin aivan äimän käkenä kunnes kuski antoi minulle Martti Ahtisaaren käyntikortin jonka taakse Mara oli raapustanut Kiitos Repa, minua inhottaa jäädä viinavelkaan.
Tavatessani Martin seuraavan kerran kiitin lähetyksestä mutta kysyin miksi viinat tulivat juuri Saksan suurlähettiläältä Martti naurahti, no Saksalla on suuremmat resurssit, Risto olisi lähettänyt kossupullon.
Onnea Nobelin rauhanpalkinnon johdosta, Presidentti Ahtisaari!
Seuraavaksi projektiksi: Karjala takaisin! Tarton rauhan vuosipäivä on 14.10.
http://rescordis.net/ahtisaarikarikVaaSin.jpg
(Kuva: Res Cordis Web, copyright FREE 1997 VAPAA julkaisuoikeus!)
Tarton rauhan vuosipäivänä 14.10 on syytä lähettää nootti Venäjälle ja kysellä, miksei se ole kohtuuajassa virallisesti onnitellut presidentti Ahtisaarta ja Suomea Nobelin rauhanpalkinnon johdosta. Venäjän toiminta on viime aikoina ollut muutenkin nootin väärttiä. Se leikkii maailmanpalon tulitikuilla järjestellen kriisejä, jotka palvelevat sen kyynisiä etuja ihmiskunnan kustannuksella.
Sadan parin viimeisen vuoden aikana valloittamiltaan alueilta riistämiään luonnonvaroja kauppaamalla elelevä kolonialistinen banaanisuurvalta nostaa maailmanmarkkinahintoja aseillaan ja järjettömän skitsofrenisilla aggressioillaan. Internatsikotkan kaksipäisyys hyödyttää myös imperialistista lebensraum-politiikkaa, jota Venäjä yhä harjoittaa pyrkimyksenä palauttaa vuoden 1939 Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukaiset rajat Eurooppaan – Suomessa se pitää yhä kiinni karjalan ja Petsamon laittomista miehityksistä.
Venäjän "rauhanturvaajavaltio" pettää sopimuskumppaninsa aina. Yhdentekevää, onko sen nimi Venäjän keisarikunta, Neuvostoliitto, Venäjän federaatio tai Kolmas Derzhava tai Putinstan. Vain Molotov–Ribbentrop-sopimus on nyky-Venäjälle pyhä. Hitlerin ja Stalinin sopimukseen ja liittoon 1939-1941 perustuva lebensraum-aluejako ja herrakansuus ovat Georgian alueidenkin venäläisen anschlussin takana. Jäämmekö vain odottelemaan, mikä naapurimaa on seuraava uhri Molo-Ribben palautushankkeessa!
Nyt Kansan protestinootti Tarton rauhan vuosipäivänä 14.10. Venäjän lähetystöön!
KNFIJV Webin sivustolla on valmiiksi laadittu diplomaattikaavan ja koodin täyttävä kirjepohja ja ohjeet osoitteineen (email, posti, faksi...) siitä, miten Tarton rauhan vuosipäivän 14.10. kansalaisnootti tehdään, ks
http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html#kansalaisnootit
Virallisesti Tehtaankadulle ja Kremliin lähetettävään joukkotervehdykseen voi osallistua kuka tahansa vastuuntuntoinen kansalainen nimellään tai ilman.
Tämä on kelpo kaikille avoin mahdollisuus kansalaisvaikuttamiseen. Vapaasti muokattava diplomatian koodin täyttävä kansalaisnootti-kirjepohja ja esimerkkejä eri kampanjapäivinä ja ad hoc lähetetyistä versioista, joihin on tapana lisätä ajankohtaisia aiheita, kuten metsäpalot, toimittajamurhat, ilmatilaloukkaukset, lähetystöbordellit, rekkajonot, tappajanpatsaanpaikkaöykkäröinti jne.
Tavan mukaan suositellaan tälläkin kertaa ajankohtaisaiheen lisäystä viestiin:
- Miksi Venäjän onnitellut Ahtisaaren Nobelista viipyvät?
- Miksei Venäjä ehdottanut omana ehdokkaanaan Anna Politkovskajaa, joka olisi voinut saada Nobelin postuumisti?
- Venäjän laiton hyökkäys Georgiaan jatkuu Etelä-Ossetian ja Abhasian miehityksenä!
- Itämeren ns. Molotov-Ribbentrop-kaasuputkihanke.
Haluamme myös Heidi Hautalan tapaan yhtyä niihin, jotka suosittelevat optimistisesti tuon tuosta lähettämään Kremliin ja Tehtaankadulle muistutusviestejä siitä, että uuden presidentin Dmitri Medvedjevin tulisi pitää sanansa ja virkaanastujaispuheessa antamansa lupaukset kunnioittaa ihmisoikeuksia, kansalaisvapauksia, perustuslakia ja oikeudenmukaisuutta (mikä muuten tarkoittaisi myös mm. Karjalan palautusta).
Lähetäanhän kaikki myös nootista kertova lehdistötiedote kansainväliselle medialle ja lähetystöihin ym. Se voi olla esim. tällaisen pohjan mukainen:
PRESS RELEASE, free from now on
A Finnish so far peaceful activist section of the international human rights pressure group Citizens Against the Remains of the Soviet Fascist Imperialism (CARSFI) has earlier today addressed to the Ambassador of the Russian Federation in Helsinki an appeal for the return of the Finnish territory occupied illegally by the USSR in 1940's and for the condemnation of the war crimes and crimes against humanity committed by the Soviet Union and the Russian Third Derzhava. The dating of the diplomatic letter refers to the anniversary of the Peace of Tartu 1920, October 14th. CARSFI expects Russia to congratulate President Martti Ahtisaari on his winning of the Nobel Peace Prize of 2008
- see http://rescordis.net/Ahtisaari.html
The activists point out the cumulative offence of the Russian Federation still continuing the illegal occupation crime committed by the Russians after the Stalinist aggression against Poland, the Baltic States and Finland since September 1939. More than 12% of Finnish territory is still under illegal Russian occupation, the area of which was ethnically cleansed of all inhabitants of that time. The whole population – 430,000 Finnish refugees with their descendants – were robbed of their domiciliary rights by the Soviet invaders. How could the Nazi-Communist Molotov–Ribbentrop Pact still remain in force empowering the aggressor to maintain Stalin's imperialist territorial conquests?
CARSFI is awaiting the kind reply and expects Russia's taking initiative in negotiating on the procedure of imminent restoration of the Finnish territories according to the Road Map to Good Relations and Co-operation in Re-Organizing the Nord Stream Gaz Pipe Project, published on the CARSFI web site. It is furthermore found with great sorrow that Anna Politkovskaya died as a victim of Putinism – and so did the hope of democracy in Russia. CARSFI condemns the Soviet attack into the Georgian soil.
Mika Eiramaa, tutkija, KNFIJV
http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html
"Viimeistään nyt omituinen Suomen brändiprojekti voidaan panna takaisin virkamiesten pöytälaatikkoihin. Ahtisaari on jo hoitanut tämän projektin." Juuri näin, monessakin mielessä. Ja se positiivinen lataus muistamisessa on, että Ahtisaari on suomalainen.
Toivoa sopii, että vaikka demarit ja valtamediat "savustivat" hänet yhden kauden jälkeen pois Tasavallan presidentin virasta, ei lasketa suomalaisten viaksi. Se kun on se negatiivinen lataus. Näin jälkikäteen tarkasteltuna, onnellista sekä Ahtisaarelle että Suomelle, että kävi niinkuin kävi.
Mistäköhän johtuu kuvitelmamme, että fyysinen kunto jollain tavalla ja välttämättä korreloi henkisen kunnon ja kyvykkyyden kanssa? Ahtisaari ehkä liikkui kuin ankka, mutta hän sentään osasi ja osasi myös ottaa vastuuta. Mitä ei voi sanoa kaikista poliitikoista. Tasavallan Presidenteistäkään.
Mutta muuten olen sitä mieltä, että:
Jos muutosta todella haluat, äänestä KIRKKOVENE VALTUUSTOON
http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi
Cc: okivinen@kolumbus.fi ; jyri.hakamies@defmin.fi ; paavo.vayrynen@formin.fi ; alexander.stubb@formin.fi ; ilkka.kanerva@eduskunta.fi ; martti.ahtisaari@cmi.fi
(Presidentti Martti Ahtisaari sai vihdoin ansaitsemansa Nobelin rauhanpalkinnon merkittävästä elämäntyöstään ihmisyyttä kohtaan - Onneksi olkoon!)
[ ... Kosovo laukaisi rauhattomuuden leviten entisen Gruusian, Etelä-Ossetian ja Abhaasian alueille, missä eri kansallisuusryhmät eivät sopineet kiistojaan ja hajosivat omiksi alueikseen Venäjän varjoon ja "suojelukseen". Onko Venäjä matkalla tulevan maailman suurvallan Kiinan leiriin - lännen "hyljätessä" venäläiset? ... ]
Toisen maailmansodan jälkeen YK on ollut ainoa riittävän suvereeni ylikansallinen toimija rauhoittamaan, vakauttamaan ja järjestelemään konflikteja, joihin ei olla - kaikkia osapuolia ajatellen, haluttu blokkiutuneita leirejä - kuten Nato, Venäjän vaikutepiiri tai amerikkalainen pääomavirtauksien edunvalvonta.
Martti Ahtisaari edusti ansaittuna juhlapäivänään mennyttä maailmaa selostamalla Nato-kytköstä Suomen eduksi nimenomaan rauhanturvaamistehtävissä. Balkan, Kosovo ja entisen Jugoslavian historialliset solmut ja kipupisteet eivät ole lauenneet - oli Kosovon päätös kuinka länsisiloiteltu tahansa. Venäjä jätettiin rannalle länsihegemoniassa - jossa Natoa vyörytetään yhä lähemmäksi Venäjän etupiirejä. Muistettakoon kuinka kävi, kun Neuvostoliitto läheni amerikkalaisten etupiirejä 1960-luvun alun Kuuban "ohjustentorjuntakriisissä"...
Ahtisaari on rauhanpalkinnon ansainnut pitkästä urasta mm. Indonesian ja Namibian operaatioiden osalta. Kosovo ei ollut palkinnon ydin, vaan lännen suorasuuntaus tavaksi näyttää Venäjälle, kuinka Nato operoi pommituksissa ja hävityksissä lähinnä balkanilaisia siviilejä kohtaan.
Venäjä on Suomen rajanaapuri ja suurin kauppakumppani. Tämän päivän itäsuomalaisilta kysyttäessä Venäjän roolia omaan taloudelliseen tilanteeseensa, saa suorasuuntaiset vastaukset Venäjän rahan voimasta. Maata myydään ja mersuja ostetaan.
Suuri Suomen kansa systemaattisesti vastustaa yksiselitteisesti kytköstä Natoon. Suomalaiset tietävät, että YK on rauhanturvaamistehtävissä laajasti hyväksytty toimija - ei Nato. Uuden maailman vaikuttaja Kiina hakeutuu YK operaatioihin mieluummin kuin yksinäkökulmaisiin Nato-operaatioihin. Kiinaa ja Venäjää ei voida ohittaa enää maailmanyhteisössä, jossa viime kädessä kaikki materiaalinen ja energiallinen ovat "yhteistä".
Nato ei ole Suomelle tätä päivää, eikä huomista. USA vetoinen Nato käy omaa kamppailuaan Euroopan omia puolustustarpeita kohtaan, jossa Venäjä on yksi puoliksi eurooppalainen valtio muiden joukossa. Eurooppa on maksanut velkansa USA:lle Toisen Maailmansodan aikaisesta avusta. Eurooppa on vain velkaa omille eurooppalaisilleen - ei Natolle*), ... varsinkaan Suomi.
Suomi on vedenjakajalla, jonka Ahtisaari entisenä presidenttinä hyvin ymmärtää. Suomi on idän ja lännen rajalla, niin uskonnoissa, kulttuureissa, kielissä kuin historiassakin. Suomalaisuus on osaltansa tullut idän aroja ja metsiä pitkin kaukaa kaukoidästä. Suomi onkin rikas maa karjalaisineen, savolaisineen, hämäläisineen ja mm. pohjalaisineen - unohtamatta muitakaan. Suomi on hyvä maa, suomalainen on lähipiirilleen avarasydäminen jurottaja, joka elää tavallansa - emme ole keski- tai länsieurooppalaisia.
Voimme olla ylpeitä historiastamme ja kahden maailman kohtaamisrajasta. Kohtaamisraja on meidän voima ja mahdollisuus - ei uhka, ja tähän mahdollisuuteen suuri kansa ei liitä länsisuuntautunutta Natoa - suomalaisten katseet katsovat niin itään kuin länteen.
Martti Ahtisaaren nobelin rauhanpalkinto oli ennenkaikkea kunnianosoitus Ahtisaaren omalle työlle. Norjalaiset valitsivat palkinnon saajan. Ahtisaari itsekin totesi - hänestä on osa norjalaisuutta. Norja on Natomaa, joka tuo Ahtisaaren yksisilmäiseen Natokantaan selvää inhimillistä ymmärrystä. Natoasian Suomessa ratkaisee Suomen kansa.
*)
Ihmishistorian verisin ja suurin sota on ollut Saksan ja Neuvostoliiton välinen, vuosina 1941-1945. Eurooppa ei enää halua tälläistä sotaa - Venäjä ja Saksa ovat Euroopan rauhan takuumiehiä. Saksa ja Venäjä tietävät mitä tarkoittaa suureurooppalainen sota. Saksan ja Venäjän välillä on terve kunnioitus toistaan kohtaan - he tietävät, mitä tarkoittaa, kun miljoonat lähtevät toisiaan vastaan. Neuvostoliiton ja Saksan Kolmannen Valtakunnan välinen sota oli maailman historian rankin sota, jossa ei säälitty ketään. Moni nykyinen Euroopan maa ei tiedä mitä oli sota idässä - moni suomalainen muistaa sen edelleen ja hyvin omakohtaisesti. Tässä koko Eurooppa sanoo: "Ei enää koskaan..."
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
Vaikka ei ole poliittisen nekrologin aika niin mistä muusta kuin tavaramerkkihankkeesta Alexander Stubb "jää" Suomen historiaan?
Paavo Lipponen jäi Suomen historiaan elintarvikevirastohämäyksestä kahta päivää ennen vuoden 2003 eduskuntavaaleja ja Irakin sodasta.
Alexander Stubb tarvitsee oman hankkeen, josta jää hänen puumerkkinsä Suomen historiaan. Etyj-puheenjohtajuus ei sovi sellaiseksi, koska Etyj nimenomaan ajettiin ensiksi Naton ja Yhdysyvaltain toivomuksesta ensin EU:n varjoon, sitten nurkkaan ja lopulta lopetettiin koko Georgian kysymyksen käsittely.
Ellei Etyj käsittele IVY:ä niin mitä se sitten käsittelisi? Sosialidemokraattien väärinkäytöksiä kotiäänestyksessä Kokkolassako?
Kiitos Pasi Rutaselle: se oli hienon miehen hieno kirjoitus hienosta miehestä.
Yksi pointti kuitenkin: Rutanen ei ole ensimmäinen, joka kehottaa panemaan UM:n Suomi-brändi-projektin piiloon. Ahtisaari kun on jo hoitanut homman. Kulttuuriväki tekee samaa vedoten Karita Mattilan ym. tekevän saman kuin Ahtisaari omalla sarallaan jne. Mitään projektia ei niin muodoin tarvita, sanovat.
Mutta ovatko nämä kaksi väylää todellakin toistensa vaihtoehtoja? Minun mielestäni eivät ole. Ne voivat parhaimmillaan tukea oivasti toisiaan. Ei kai kukaan kuvittelekaan, että mokoma määräaikainen työryhmä pystyisi kehittämään jotain erinomaista uutta asiassa, joka pohjimmiltaan vaatii vuosikausien uurastuksen. Annettakoon sille ensin mahdollisuus tehdä työnsä, ja arvostellaan vasta sitten, jos todellista aihetta on. Tosiasia kun kuitenkin on, että paperinmakuiselta ja ehkä byrokraattiseltakin kuulostavalla brändinrakentamisella ja -hallinnalla voi nykyisessä mielikuvien maailmassa saada ihmeen paljon aikaan. Miksei siis annettaisi työryhmälle mahdollisuutta, kun se nyt jo täyttää tasa-arvovaatimuksetkin...
Mutta miksi aina meidän rahoilla?
Muuten olen sitä mieltä, että
Jos todella muutosta haluat, äänestä KIRKKOVENE VALTUUSTOON.
Katso http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.
Äänestä. Mutta älä numeroa.
Kirkkoveneen uusin nyt saatavilla.
http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi/
Alustus oli mielenkiintoinen linjauksella mitä Jiang Zemin sanoi. Kolumni oli raikas avaus nähdä Kiinaa uudessa valossa - Kiina voi olla vielä meille ratkaisijan roolissa, kun riudumme omassa ahneuden jälkeisessä "krapulassa"
Tähän olisi hyvä lisätä, mitä Kiina teki - lännen purnatessa - suurta, joka olisi ollut vaikutearvoltaan myös palkinnon arvoinen, mutta läntinen mies katsoo Kiinan suuntaan omilla värillisillä laseilla, aina ymmärtämättä, mitä siellä tehdään ~ kiiruhdetaan hitaasti---
...
[orig. lauantai, kesäkuu 09, 2007]
Yksilösuoritus joka jäi elämään - Tienanmenin panssarivaunujen pysäyttäjä
(YLE esitti viikolla 18 mielipiteellisen puolidokumentin Tienanmenin opiskelimielenosoituksista, jossa koko maailmaa kohahdutti yksilön suoritus...)
[ ... Kiinan kansalainen käveli tuntemattomuudesta Kiinan asevoimien panssarivaunujen eteen, pysäytti kolonnan ja lopetti yhteenoton ja yksilönä katosi jälleen tuntemattomuuteen ... ]
Kiina puhuttaa loputtomana työvoimana, pitkänä historian perintönä ja järjestelmänä, johon emme löydä aina ymmärrystä, vaan enempikin arvostelua näkemättä harmonian metsää itsekkyyden puiltamme. Kiinalainen muutosprosessi kohti uuden maailman vaikuttajavaltiota alkoi yhdeltä osin Tienanmenin aukiolta Pekingistä 1989 - tällöin lähinnä opiskelijat ilmaisivat tyytymättömyyttään vallitseviin oloihin.
Nykyiset länsimaat kävivät omat ikeensä ja opiskelijamellakat jo aiemmin 1960-luvulta lähtien. Meilläkin opiskelijavoimat valloittivat Vanhan Ylioppilastalon Helsingissä (mukana mm. ent. ulkoministeri, tohtori Erkki Tuomioja ja pankkiiri, tohtori Björn Wahlroos ja monia muitakin...). Poliisit lopettivat Vanhan valtauksen lähes rauhanomaisesti - Suomi oli saanut osansa nuorisoliikehdinnästä. Koko Euroopan lähtökohtana muutosvoimissa oli Ranska, kuten historian saatossa aikaisemminkin. Vakiintunut vallankäyttö mekanismeineen oli tullut kipukynnyksiä ylittäneeseen vaiheeseen, kuten Pekingissäkin myöhemmin.
Tunnetusti Kiinassa valtaa käyttää keskushallinto, joka on tänään jakanut talouden - meiltä opitun/omaksutun - markkinamekanistista valtaa kiinalaisvärillä höystettynä paikalliselle ja yksityiselle tasolle. Keskushallinto on aina Kiinassa huolehtinut politiikasta ja valvojen roolista, niin keisarivallan- kuin kommunisminkin aikakausina. Kiinan suuruuden takia rajoja on vedettävä mm. perinteen, historian ja totuttujen tapojen vuoksi. Periaatteessa paikalliselta - ja alueelliselta tasolta on aina voinut valittaa sekä hakea oikeutta joko keisarin - ja nykyisin keskushallinnon taholta.
Kommunismissa kohtaa kollektivismi, jossa ryhmä, aate ja valvonta yhtyvät. Kaltaisessamme markkinamekanismissa kohtaavat taas yksilö, kaltaisemme demokratia, mielipiteen vapaus ja valvonta. Kiina valitsi arvoituksellisen rikastumisen tien Tienanmenin aukion tapahtumien siivittämänä. Kiina oli tullut puhemies Mao Zedong´in [valtakausi 1945 - 76] aikaisen elämän päätepisteeseen ja keskushallinto antoi kansalle merkin levottomuuksien lopettamiseksi.
Merkki oli yksinkertainen - kuuluisa panssarivaunujen pysäyttäjä oli yksilö, joka markkeerasi kansaa ja joka "pystyi" itse pysäyttämään vanhan järjestelmän. Panssarivaunu pysähtyi ja ei ajanut nimettömän yksilön päälle, vaan koetti ohittaa, mutta pysähtyi lopulta kokonaan. Kansalainen yksilönä oli lopettanut vanhan järjestelmän merkiksi uuden alkamisesta.
Kiinan keskushallinto oli tiennyt "nimettömän kansalaisyksilön" ilmestymisen tyhjästä tankkien eteen - se oli merkki tulevasta muutoksesta. Koko Kiina ymmärsi viestin ja näin sai alkunsa historian suurin muutosprosessi, joka ravistaa nyt koko maailmaa, niin taloudessa tänään kuin politiikkana huomenna. Kiina on noussut 20 vuodessa uudeksi merkiksi maapallolle, mikä on elänyt kommunistisen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen USA:n yksinvaltahegemonissa (Kiinan ja Neuvostoliiton [kommunismissa] / vielä nykyisen Venäjänkin ainoana yhteisenä piirteenä oli/on valtakoneiston muurien takaisuus - tosin Kiinassa keisareiden kielletty kaupunki on ollut museona, mutta Moskovassa Kreml on edelleen vallan keskittymä muuriensa takana).
Tienanmenin aukion tapahtumat jättivät jälkensä historiaan vuonna 1989. Kiinan keskushallinto lopetti mielenosoitukset tehtyjen virheiden jälkeen viestillä kansalaisilleen uudesta ajasta, jossa ihmiset saavat itse päätää kuinka "rikastua". Kiinan Tienanmenin päätöksiä tehnyt Deng Xiaoping [valtakausi n. 1976 - 97] musersi yöllä asevoimin mielenosoitukset palauttaen järjestystä maailman väkirikkaimpaan valtioon.
Järjestys ei palautunutkaan täysin, vaan armeija oli lähetettävä uudelleen kaduille Pekingiin. Kansa pysäytteli ja hidasti tankkikolonnia, kunnes lopulta keskushallinto itse teki ratkaisevan päätöksen lähettämällä kolonnan eteen symboliksi yksilön, joka "pysäytti, rauhoitti ja lopetti" koko mellakoinnin, oli koittanut uuden ajan alku. Deng ymmärsi, että yksilö nousee ja järjestelmä muuttuu.
Länsimaissa tämä yksilö nousi lehtien otsikoihin, hänestä tuli toivon kipinä ja arvoitus. Me emme ajatelleet, että henkilö nimettömyydessään oli valtakoneiston signaali kansalaisilleen. Se oli kunniallinen viesti kasvoja menettämättä - se oli tapahtumasarjan alku, jossa elää nyt koko maailma. Kiina on noussut taloushistorian nopeimmalla vauhdilla merkittävien joukkoon jo kolmannen kerran tien johtaessa uuteen tasapainoisempaan asetteluun nykyisestä yksinapaisesta USA johteisesta maailmanjärjestyksestä.
Kiinan virhe oli yöllinen operaatio Tienanmenin aukiolla. Virhe korjattiin muutamien päivien päästä aamunkoittona, jossa yksilön asema tuotiin näkyville koko kansan ja länsimaalaisen median eteen - tavallinen ihminen oli pysäyttänyt dramaattisen tapahtumasarjan. Myöhemmin Dengin jälkeinen Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri Jian Zemin [valtakausi n.1989 - 2002] sanoi arvoituksellisesti olevansa tietämätön "yksilön" myöhemmistä vaiheista. Jian arveli tämän olevan elossa - hän jätti kertomatta sen, että "yksilö" oli Dengin suunnitelma kääntää historian lehteä. Valtakoneisto oli kasvojaan menettämättä taitavalla politiikalla viestittänyt kansalle sen, mitä se halusi ja odotti - kriisi oli vältetty.
Myös muut valtiot tekevät virheitä, USA kohteli - nyt jälkeen päin tiedettynä - täysin väärin perustein suvereenia valtiota Irakia, omien valtapyyteidensä vuoksi. Kiinan ja USA:n tapahtumilla oli selvä ero, USA puuttui itsenäisen valtion sisäisiin asioihin ja Kiina ravisti itsenäisesti sisällään omiaan tehden muutoksen. USA teki muutoksen, mutta ongelmat jäivät. Kiinan muutokset näkyvät taloussuoritteina, joiden vaikutukset ravistavat koko kulutuksen markkinamekanismia. Suurimpana vaarana on se, että Kiina omaksuu tapamme kasvattaa taloa, tonttia, autoa ja vyötäröä - tämä meillä kehitetty kasvuntaloushokema on koko maapallon kohtalon kysymys.
Dengin kaksi merkittävää historiaan jäävää asiaa ovat edellä kuvattu yksilön marssitus vanhan järjestelmän eteen pysäyttäjänä ja merkkinä uudesta. Toinen oli Dengin sanallinen ilmaus "rikastumisesta" - joka ei ole vielä saanut lopullista muotoaan. Kehoitus rikastumiseen voisi olla myös viesti huomiselle - rikkauden lähtökohtien ollessa mielissä, ajatuksissa ja asenteissa henkisyyteen. Lopulta mielenrikkaus siintää suurimpana ominaisuutena, jotta koko maapallo voisi elää harmoniassa ja vähintäänkin kansallisissa yhteenkuuluvuuksissa (kansallistunteessa tosin piilee aina uusien ihmiskunnalle "pakollisten" konfliktien siemen). Tätä ajatusskenaariota tukee koko Kiinan n. 4000 vuotta vanha historia, jossa mielen liikkeille on aina laskettu suuri arvo.
Löytäisimmekö me suomalaiset lännen ja idän vedenjakajalla paikkamme ymmärtämään uutta maailmanjärjestystä pelastaen loogisen ja historillisen paikkamme puolueettomana ja liittoutumattomana toimijana idän ja lännen järjestelmien tulevana sovittelijana?
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
______________________
Kuvakokoelma ylläolevaan aiheeseen;
saa käyttää vapaasti tekstin yhteydessä. Copyright by Ilkka Luoma.
Kuva 1
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/500334082/ --- B0004552.JPG
Teksti
Iltahämärissä yksinäinen leija kuvastaa tasapainoa suuren valtion huomisen kartalla Tienanmenin aukiolla Pekingissä. Aukiolla tapahtui dramaattinen tapahtumien sarja 1989, joka päättyi kuvainnollisesti yksilön pysäyttämään vanhan järjestyksen muutokseen panssarikolonnan pysäyttämisenä. Muutos oli näin alkanut.
Kuva 2
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/500334098/ --- B0004205.JPG
Teksti
Kiina on kollektivistinen valtio ja järjestelmä, jonka n. 4000 vuotta vanha historia nimittää toimia ja ajatuksia. Muutos on alkanut keskushallinnon päätöksestä järjestää yksilö pysäyttämään panssarikolonna Tienanmenin aukiolla 1989. Uskonnot ovat nykyisin sallittuja kunkin vapaan tahtonsa mukaisesti.
Kuva 3
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/500334122/ --- B0004325.JPG
Teksti
Voima ja valta on kulminoitunut joukkojen johtamisesta yksilöiden päätöksiin arvostaen perhettä, sukua ja lähipiiriänsä. Kuvassa Mao osoittaa historiassa huomista, joka muuttui 1989. Taulu on Kiinan sotamuseon tiloissa ja kuvattu luvalla.
Kuva 4
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/500334126/ --- B0004304.JPG
Teksti
Deng aloitti kuuluisan rikastumisen tien, tosin se ei ole vielä kirkastunut mitä silla itse asiassa tarkoitettiin. Kiinassa on meneillään maailman historian suurin muutosprosessi, joka jättää jälkensä koko maapalloon. Vuonna 2004 järjestettiin Kiinan sotamuseossa ensimmäinen koko kansan näyttely suuresta miehestään, muutoksen vahvuudesta - Deng Xiaoping ´sta.
Kuva 5
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/500334144/ --- B0004609.JPG
Teksti
Valtava talouskasvu näkyy taivaalla. Kiina on tosin vakuuttanut ratkaisevansa kaikki mm. ympäristöongelmiin liittyvät ongelmat kuin myös ongelmat, jotka liittyvät Kiinan omaksumaan kiinalaisväritteiseen länsimaiden markkinatalouteen ja jatkuvan kasvun hokemakulttuuriin. Kuvan savusumun keskeltä kuvastuu kielletty kaupunki, josta Kiinaa ei johdeta enää, kuten Venäjää Kremlistä.
Kuva 6
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/500334150/ --- DSC_1941.JPG
Teksti
Kiellettyä kaupunkia ympäröivät kanavat halkovat vihreydessä huolimatta valtavista savusumuista, jotka lähtevät siitä talouskasvuhokemasta mikä johdattelee koko maapalloa. Harmonian metsän näkeminen itsekkyyden puilta on huomisen viisautta pelastaessamme ympäristöämme kuluttajakäsistämme.
Onko taipumusta kanonisoida Nobel-palkinnon saajia?
Varsinkin rauhanpalkinnon saajat.
Liene nähtävä rauhanpalkinnon saajat henkilöinä, jotka ovat tyydyttäneet niitä valtapiirejä (intressejä), jotka ovat Nobelpalkinnon jakajien kannalta hyödyllisiä. Palkinnon poliittista luonnetta on aihetta ainakin pitää mielessä. (Kun mm Kissinger sai palkinon, se herätti närkästystä jopa palkinnon jakajien piirissä.)
Tunnustan että en tiedä tarpeeksi Ahtisaaren työstä; siitä miten paikalliset piirit ovat yleisesti reagoineet, siis kaikki piirit. Jopa Jugoslavian erittäin monimutkaiset kuviot ovat vieläkin melko hämärän peitossa. On toivottavaa, että hän on todellakin aikaansaanut rauhaa ja tyytyväisyyttä pitemmällä tähtäimellä.
YLEn lauantaiaamun haastattelussa (jossa hän avoimesti ja painokkaasti otti kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen..."Nato ei ole sotilasjärjestö, vaan rauhanjärjestö" jne lausumillaan.) Ahtisaari sanoi suoraan, että hänellä on vielä poliittista painoarvoa, jota hän myös käyttää.
En väitä että Nobelpalkinnon varsinainen tehtävä on vaikuttaa Suomen sisäpolitiikkaan, mutta ei palkinto ihan neutraalikaan siinä suhteessa taida olla. (Tämän sanon ilman että olen Naton puolella tai sitä vastaan ja tietoisena siitä, että sohaisen kepillä demokratian muurahaispesään)
Onnittelen Ahtisaarta palkinnon johdosta!
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 11 kommenttia