Israel ja arabit
Lähi-idässä omia sotiaan käynyt Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser tapasi uhota 1960-luvulla: ”Egypti on päättänyt lähettää sankarinsa, faaraoiden opetuslapset ja islamin pojat, ja he tulevat puhdistamaan Palestiinan maan.”
Arabiveljiltä meni kuitenkin melkoisesti aikaa myös keskinäisten sotiensa parissa. Nasser itse aloitti vuoden 1962 syyskuussa sodan Jemenissä vapauttaakseen maan imaami Ahmedista, ”Allahin varjosta maan päällä”. Neljä vuotta kestänyt, satatuhatta kuolonuhria vaatinut sota veti mukaansa myös Saudi-Arabian.
”Rationaalinen” ja ”nykyaikaistunut” länsi on puolestaan joutunut kohtaamaan Lähi-idässä jo sen unohtamat tai sille tuntemattomat alkuvoimat ja kulttuuritekijät.
35 vuotta sitten jouduin ensimmäiselle diplomaattipostilleni Egyptiin, missä vuoden 1973 sota Israelin kanssa oli juuri alkamassa ja minne Suomi lähetti YK-sotilaansa. Maailmanjärjestön välittäjätehtävää hoiti valistunut ja paljon lukenut kenraali Ensio Siilasvuo. Keskusteluissamme Siilasvuo totesi, että paras keino yrittää jollakin tavalla ymmärtää Lähi-itää on lukea Raamattu huolella läpi.
Kun eräälle välttävän arabiankielen taidon hankkineelle Lontoon Times-lehden Kairon kirjeenvaihtajalle todettiin, että tietojen hankkimisessa tästä taidosta on varmasti hyötyä, tämä vastasi: ”Arabiankielen taito avaa oven – tyhjään huoneeseen.”
Omista päiväkirjamerkinnöistäni lähes parin vuoden Kairon-komennukselta avautuu ruohonjuuritason arkipäivän näkökulma Lähi-idän sotiin.
Lokakuun 6. päivänä 1973, muutamaa minuuttia vaille kaksi iltapäivällä, Ismailissa olevalla tarkkailuasemalla olleet YK-sotilaamme havahtuivat outoon, rytmikkäästi puhisevaan ääneen. Egyptiläiset täyttivät ilmalla Suezin kanavan ylitykseen tarvittavia kumiveneitä. Lähi-idän neljäs nykyajan sota Israelin kanssa oli alkamassa. Presidentti Sadat oli päättänyt noudattaa edeltäjänsä, Nasserin, kehotusta.
Kun kanava oli ylitetty, Neuvostoliiton lähettiläs näytti Sadatille ilmakuvia tyhjästä Siinaista ja yllytti egyptiläisiä jatkamaan hyökkäystä kohti Tel Avivia. Egyptiläiset jäivät jahkailemaan seuraavaa siirtoa. Israel aloitti vastatoimet. Sen armeija leikkasi egyptiläisten asemien lävitse kuin veitsi sulaa voita.
Viikon kuluttua ilmahälytykset Kairossa alkoivat häiritä kahden pienen poikamme koulumatkoja. Pommitusten äänet olivat vain kaukaisia, vaimeita jysähdyksiä. Pari pommia putosi Maadin lähiössä olleen amerikkalaisen koulun lähistölle. Suurta vahinkoa ne eivät aiheuttaneet.
Lokakuun 20. päivänä israelilaiset olivat vain 75 kilometrin päässä Kairosta. Heidän sillanpääasemansa kanavan egyptiläisellä puolella paisuivat koko ajan. Yöllä alkoivat näkyä ensimmäisen kerran koillisella taivaanrannalla tykistötulen äänettömät, aavemaiset valoliehunnat.
Kun istuin parin lehtimiehen kanssa illallisella Hiltonin suojavärillä peitettyjen lasiseinien takana, pöytäämme istuutui vitivalkoiseen galabeiaan sonnustautunut, hajuvesille tuoksuva öljysheikki Abu Dhabista. Tummat silmät leiskuen sheikki totesi, että tätäkään sotaa ei pitäisi sotia. Samaan hengenvetoon hän haukkui ”sormillaan syövät” egyptiläiset.
Syntymäpäiväni iltana istuimme saksalaisen tuttavapariskunnan kerrostalon parvekkeella kilistämässä laseja. Hans veteli hanurillaan ”Seven Lonely Days”-sävelmää. Katselimme samalla Dokkin pimeyden ylitse kaakkoista taivaanrantaa, jonka pilvenhattarat heijastivat sodan viimeisten tykistökeskitysten leimahtelua.
Kun sotaa oli kestänyt lähes kolme viikkoa, aasit ja muulit vetivät kärryjään Citadelin takana olevaan Kuolleitten kaupunkiin. Lavoilla istuivat päälaesta kantapäihin mustiin verhoutuneet naiset korppiparvien lailla. Mustakaapuiset odottelivat myös sairaaloiden ulkopuolella tietoja poikiensa kohtalosta. He olivat merkki siitä, että suurin osa kaatuneista oli maaseudulta.
Öisiin ajeluihin Kairon pimennetyillä kaduilla, volkkarini valot mustattuina, kuuluivat myös käynnit lentokentällä kuriiripussien kanssa.
Välillä kävin ”viranomaisen” roolissa Kairon italialaisessa sairaalassa todistamassa, kuinka suomalaisen YK-sotilaan keltaiseen muoviin kääritty ruumis sijoitettiin sinkkiarkkuun. Tämän jälkeen arkku hitsattiin, niitettiin ja sinetöitiin asianmukaisesti Suomeen kuljetusta varten. Vaikea ”todistamistapahtuma” oli saman sairaalan hiostavassa ruumiskatoksessa, jonka marmoripöydällä makasi suomalaisen YK-sotilaan ruumis iso jäälohkare rinnan päällä. Luodin lävistämä pää oli sideharsoon käärittynä. Mies oli tehnyt itsemurhan.
Marraskuun 13. päivänä Chicago Tribunen ja New York Postin kirjeenvaihtajat tulivat Suomen suurlähetystöön hankkiakseen tietoja edellisen illan nyrkkitappelusta suomalaisten YK-sotilaiden ja israelilaisten välillä Suezin tien kilometripaalu 101:n kohdalla. Kiista koski tarkkailuasemamme paikkaa. Seuraavana päivänä Time-lehden Wilton Wynn kävi utelemassa sekä Ensio Siilasvuon että YK-joukkojemme taustaa.
Kun sotatilannetta suljetussa Kairossa oli kestänyt kuukauden, Washington Postin Lähi-idän kirjeenvaihtaja Jim Hoagland tarjosi lounaan ja kysyi, mitä halusimme Beirutista. Totesin, että hammastahnaa olisi hyvä saada. Ruotsin radion Marcus Ölander oli jo tuonut Libanonin kukoistavasta ja rauhallisesta pääkaupungista kengännauhoja, partakoneen teriä, juustoa ja voita. Kun Jim Hoagland palasi tuliaisineen Beirutista, hän totesi, että Sadat on pelannut kaikki kortit käsistään.
Samoihin aikoihin suurpolitiikan poppamies, Henry Kissinger, tuli kaupunkiin. Mieleen tuli hänen toteamuksensa neuvottelutaktiikasta: ”Tärkeintä olisi saada tietää, mitä vastapuolen neuvottelija ajattelee aamulla, kun hän ajaa partaansa.” Tämän päivän Lähi-idässä tällä neuvolla ei ole juuri merkitystä.
Joulukuun 8. päivänä järjestin kerrostalohuoneistossamme numero 101 illanistujaiset. Päävieraana oli YK-neuvottelija Ensio Siilasvuo. Hän oli parhaillaan laatimassa aseleposopimusta kohtalokkaan kilometripylväs 101:n kohdalle pystytetyllä tarkkailuasemalla. Muut vieraat olivat kansainvälisen lehdistön edustajia.
Vuosi vaihtui. Helmikuun 2. päivänä YK-joukot suorittivat viimeisen kunniaosoituksen viikkoa aikaisemmin miinaräjähdyksessä kuolleille suomalaisille. Taivas oli mustan tappajasumun peitossa. Ilma oli helmikuiseksi hiostavan kuuma ja painostava. Kun leijonalippuihin käärityt ja seppeleiden ympäröimät arkut valkoisen Sisun lavalla saapuivat pienen aukion keskelle, Siilasvuo lopetti oman puheensa sanoihin: ”Siunattuja ovat rauhantekijät, sillä he ovat Jumalan lapsia.”
Vain kymmenen vuotta aikaisemmin, vuoden 1964 keväällä, olin ollut kirjeenvaihtajan roolissa todistamassa, kuinka YK-sotilaamme ajoivat polkupyörillä tuloparaatissaan Kyproksella. Tuolloin YK-välittäjä oli Sakari Tuomioja. Turkkilainen osapuoli epäili, että Tuomioja joutuu ottamaan tehtävässään huomioon Neuvostoliiton toivomukset.
Silmitön viha kreikkalaisten ja turkkilaisten välillä jakoi YK:sta piittaamatta rakkauden jumalattaren, Afroditen, saaren kahtia.
Tämän päivän sodankäynti Lähi-idässä noudattaa edelleen raamatullista ohjenuoraa: silmä silmästä. Mutta sotia käydään nyt tilanteessa, jossa Israelin armeija ei voi leikata vastapuolen rintamia kuin veitsi sulaa voita. Sotanäyttämö ei ole enää tavanomainen. Näyttämöllä ovat nyt Iranin ydinaseen uhka sekä Hamasin ja Hizbollahin kansainvälinen verkostoituminen militanttien omassa kyberavaruudessa. YK-joukoilla ja maailmanjärjestön välittäjillä ei ole roolia tällä uuden sodankäynnin näyttämöllä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Niinpä. Raamatusta löytyy avain Lähi-Idän tämän hetken tilanteeseen. Käydessäni joitakin vuosi sitten Jerusalemissa, silmäni aukesivat näkemään alueen ongelmavyyhdin. Palestiinalaiset, arabit, muslimit, juutalaiset ja kristityt ovat kaikki osa tätä ongelmavyyhtiä.
Meidän on mentävä muutama tuhat vuotta taaksepäin ja lähdettävä sieltä kerimään vyyhteä auki. Sormia napsauttamalla se ei onnistu.
Alueella on sodittu aina. Ongelmat ja ristiriidat on ratkaistu asein. Voi heittää hypoteettisen ajatuksen Palestiinan omasta valtiosta. Missä se on. Mistä tarvittava maa-alue lohkaistaan. Otetaanko se Jordaniasta, Israelista, Egyptistä, Libanonista, Syyriasta vai jostakin näiden yhdistelmästä. Mikä valtio on valmis luovuttamaan alueitaan palestiinalaisille.
Englantilaiset synnyttivät aikoinaan nykyisen ongelmakentän. He voisivatkin tulla myös avamaan sen.
3404 vastinetta, joista osa on helmiä, osa roskaa ja osa "tyhjää". Ei pelkkä 1973 sota, vaan historiaa aina tuhansien vuosien takaa asiantuntemuksella ja ilman. Kts. linkki---
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?f=13&t=7703&start=0&st=0&s...
Itse alustus:
Israelin itsekäs valloituspolitiikka
Israel ja USA pääosissa ovat onnistuneet lyhytnäköisessä politiikassaan asettamaan vastakkain palestiinalaiset. Rahan valta on suuri. Nälän koittaessa ollaan valmiit taisteluun vaikka maamiehiä vastaan. EU säesti parlamentarismin ylimpänä ystävänä rahahanojen sulkemista demokraattisesti valitulle Palestiinan Hamas-johteiselle hallitukselle.
Hamas ei ole tunnustanut Israelia, ...vielä. Saavuttaessaan laillisissa vaaleissa enemmistön palestiinalaishallintoon, ei Israelin tunnustus ollut päällimmäisiä asioita. Voittajan täytyy aina purkaa ylimääräinen tunnekuohu ennen kuin palataan arkeen. Hamas on kuitenkin koko vallassoloaikansa välttänyt ja estänyt omat iskut israelilaisia kohtaan. Hamas opettelee hovikelpoiseksi.
Israel ja USA:n George W. Bushin hallinto päällimmäisinä näkivät aikansa tulleen ja vaikeuttavat kaikin keinoin demokraattisesti Palestiinan kansan valitseman hallituksen toimintaedellytyksiä. USA uhraa omia, pahasti vajeellisen liittovaltion, varoja Irakiin pontimena demokraattisesti valittava uusi Irak, jossa kansa vapailla vaaleilla valitsee hallintonsa. Palestiina teki näin ja USA osoittaa suurta kaksinaamaisuutta näiden kahden eri maan asioissa. USA:n edut ja valvottavat etupiirit ovatkin hyvin erilaiset. USA pelaa aina Israelin päätyyn ja Irakissa politiikkaa ohjaa energia. Palestiinalla ei ole mitään, ainoastaan kansallistunteensa, jota nyt murennetaan Hamasin ja Fatahin vastakkainasettelulla.
Israelin yksipuolisesti rakentama muuri eristää myös sen itsensä. Muuri on ajattelujäänne turvasta, ymmärtämättä, että lopullinen rauha tulee rinnakkain- ja sisäkkäinelosta, jossa kumpikin tunnustaa toisensa. Ihmisinä, muurin molemmin puolin, kummallakin on samanlainen nahka ja ruoansulatus kuin myös toiveet hyvästä elämästä. Molemmin puolin peruskansalaiset ovat väsyneitä loputtomaan kahinointiin. Ääriainekset rapauttavat tavallisen kansan orastavat toiveet uteliaisuudesta kokea toisen erilainen maailmankatsomus.
Hamas kykenee turvaamaan järjestyksen Palestiinassa. Hamas ei ole asettanut kyseenalaiseksi Mahmud Abbasin presidenttiyttä. Israelin uudella pääministerillä Ehud Olmertilla pitää olla kyky hillitä omia äärijuutalaisia aineksia. Äärijuutalaiset eivät ole sen enempää Jumalan valitsemia kuin palestiinalaisetkaan. Jumala on luvannut maan kaikkien ihmisten asuttavaksi. Noin 3000 vuotta sitten Egyptin suuret faaraot hallitsivat nykyisiä palestiinalaisten ja israelilaisten alueita. Nykyiseltä Turkin alueelta tulleet heettiläiset olivat egyptiläisten vakiovastustajia päätettäessä kaupallisista eduista ja rajankulusta.
Venäjä näkee tasapainoittajan aseman uutena ratkaisijana valtariidassa. Presidentti Putin ymmärsi kutsua Hamasin vierailulle Moskovaan ja järjestää rahoitusta Palestiinan hallinnon ylläpitämiseksi. Venäjän asema on mielenkiintoinen, kun ajatellaan, että Israelissa on suuri Venäjältä/entisestä Neuvostoliitosta tullut juutalaisvähemmistö. Israelissa on ollut havaittavissa jännitteitä uusmaahanmuutajien ja aiemmin alueelle tulleiden välillä.
Israelilla ei ole mitään etuoikeutta muurien pystykseen, kuin ei myöskään valloitettuihin alueisiin. Palestiinalla ei ole myöskään mitään etuoikeuksia, vaan yhteistoiminta säätää rinnakkaiselon, jossa toivottavasti taloudelliset aktiviteetit estävät myöhemmät väkivaltaiset välienselvittelyt. Molemmat osapuolet kansalaisina pelkäävät vallitsevaa jännitettä. Israel ylläpitää alueen vahvinta asevoimaa "itsetodisteluna" vastineeksi sotaiselle retoriikalle, mihin arabimaat useasti ilmaisuissaan pyrkivät. Länsimaalainen tulkinta ei aina ymmärrä retoriikan luonnetta.
Myötämielisyys, valloitettujen alueiden luovutus takaavat parhaiten rauhan alueelle, sillä palestiinalaiset ovat yhtä väsyneitä jatkuvaan sotaan, murhiin ja väkivaltaan. Ihmiset haluavat rauhassa elää arkielmäänsä; syödä, jatkaa sukua ja harjoittaa uskontoansa sekä tyypillisä tapojaan.
Israelin taloudellisesti vahvempana ajattelisi ymmärtävän vastaantulon ja näin parhaiten takaavan itselleen normalisoituvan yhteiskuntaelämän. Israelin sotahaukat eivät halua tasapainoa. Pitääkseen valtaansa yllä, haukat haluavatkin lietsoa väkivaltaa ja pelon ilmapiiriä. Toisen puolen samankaltaiset äärinekset helposti ryhtyvät samaan; kierre on valmis. Israel ei voi kostaa muinoin juutalaisten kohtaamia kärsimyksiä. Mikään inhimillinen kristillisyys ei kehoita vastaamaan pahaan pahalla.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
Demokraattisesti valittu hallitus kävi samantien Fatahin kimppuun ja olisivat mielellään teurastaneet kaikki jos olisivat kyeneet. palestiinalaisuudella siinä ei ollut mitään merkitystä, Hamas menetti tuolloin sen viimeisen vaaleissa voitetun demokraattisen kortin ja osoitti itse että heitä on turha kutsua demokraattisiksi.
Vaikka he vaalit voittivatkin niin heidän toimintansa on peloittava esimerkki mitä vaalien jälkeen voi seurata. Iranissa Mullah porukka voitti myös vaalit demokraattisesti ja sen jälkeen sitä demokratiaa ei ole nähty. Sama tilannehan oli Algeriassa jossa ääripäät voittivat vaalit ja ilmoittivat sen jälkeen että seuraavia vaaleja ei enään tule. Sotilaat ottivat vallan ja tilanne on se mikä on. Ääri Islamilaisten mielestä Algeriassa, heillä oli oikeus lakkauttaa demokratia koska he voittivat demokraattisesti.
Se että voittaa demokraattiset vaalit on vielä kaukana siitä onko jonkin puolueen toiminta sen jälkeen oikeutettua. Miten rakentaisimme systeemin tälläisten varalta, demokratian varastajien varalta.
[orig. torstai, tammikuu 26, 2006]
Hamas nousee ja Ariel Sharon siirtyy syrjään
Lähi-itä; palestiinalaiset ja israelilaiset peruskansalaiset haluavat rauhaa ja turvallista rinnaneloa. Johtajat on varustettu periaatteilla, joista ei aina tuota rinnaneloa synny. Historialliset vaikuttajahahmot ovat poistumassa; Jasser Arafat poistui viimeiselle portille jo aikaisemmin ja Ariel Sharon vetäytynee sairaseläkkeelle, saaden ansaitsemansa elämän loppuehtoon toivottavasti ymmärtävänä siviili-ihmisenä.
Hamas on kurinalainen ja järjestäytynyt yhteisö, jolla näyttäisi olevan kysyntää ja kannatusta omien joukossa. Hamash on islamilainen yhteisö, joka kykenee pitämään yllä järjestystä. Mikäli tämä organisoitu yhteisö saa laajasti tunnusteellisen statuksen, voisi se purkaa vuosikymmenien kasvaneen korruption ja byrokratian palestiinalaisia pitkään "johtaneesta" Fatah-puolueesta.
Hamas on suunnitellut valmiiksi hovikelpoistamisensa ja lopettanee välittömästi iskunsa valmistautuen olemaan vahva, mutta luotettava neuvottelukumppani Israelille.
Hamasin on helppo päivittää periaatteitansa ja ilmaista rauhanomaisen rinnakkainelon juutalaisten kanssa poistaen haitallisen Juutalaisvaltion tuhoamisdoktriinin. Hamas on riittävän voimakas osaltansa viemään Tiekartan läpi niin, että siitä on todellista hyötyä ja saatavuutta myös palestiinalaisille. Israel on odottanut pitkään todellista neuvottelukumppania ja nyt se on näköpiirissä. Israelin tulee sitä ennen järjestellä omat ääriainekset järjestykseen pois neuvottelujen häirinnästä.
Palestiinalaiset ovat ja pysyvät kuten Israel ja juutalaiset. Lähi-itä on ollut riittävän kauan ruutitynnyri ja nyt on patoutuneiden paineiden purkuun mahdollisuus. Palestiinalaiset ovat lähes kaikki islamilaisia ja Hamas on heidän edustajansa. Mikäli palestiinalaiset äänestävät demokraattisesti Hamasin valtaan, on asetelma aivan uusi. Uudet tilanteet ovat kautta-aikojen luoneet myös muutoksen tuulia. Neuvottelupöytä odottaa nyt oikeasti ja siihen mahdollisuuteen tulisi tarttua.
Lähi-idän rauhoittuminen aloittaa uuden aikakauden, joka vääjäämättä rauhoittaa myös muita palopesäkkeitä, joissa Islam on yhtenä osallisena. Al-Qaida purkautuu luontaisesti, kun ei ole "kyteviä nuotioita". Sitä ei enää tarvita, se muuttuu hyödyttömäksi kannattajilleen. Viime kädessä normaali ja tavallinen kansa eri tulehduspesäkkeissä haluaa rauhaa tavalliseen elämäänsä.
Hamas ja Israel voisivat nyt löytää toisensa. Kukaan ei olisi voinut uskoa, kuinka kaksi todellista ja katkeraa vihollista maailman historian suurimmassa yhteenotossa Neuvostoliiton ja Saksan 1941-1945 Itärintaman sodassa voisivat nyt olla niin hyvissä väleissä kuin ovat tänä päivänä Saksana ja Venäjänä. Sitä paitsi on aikaisemminkin tapahtunut ääritoimijoiden "hovikelpoistumista" ja neuvottelukyvyn jalostumista.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
"Hamasin on helppo päivittää periaatteitansa ja ilmaista rauhanomaisen rinnakkainelon juutalaisten kanssa poistaen haitallisen Juutalaisvaltion tuhoamisdoktriinin."
No jos näin tosiaan on, niin jonkun kannattaisi äkkiä kertoa se heillekin... Ja mitä tulee tähän "demokraattisesti valittu" niin niinpä oli eräs A. Hitlerkin. Pyhittääkö se nyt ihan oikeasti kaiken, että on jonkinlaisilla vaaleilla valittu? Eli esim Bushin politiikan arvostelu on täysin turhaa, koska (ainakin toisella kerralla) hän voitti vaalit???
Tylysti sanottuna, paskasta ei saa kultaa. Ei edes demokraattisella, tai sellaiseksi väitetyllä, prosessilla.
Palestiinalle on jo lohkaistu oma alue, eli Länsiranta.
Ja se lohkaistiin Jordaniasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Länsiranta
Itse kun en edusta asiantuntemusta Pasi Rutasen tietämyksen rinnalla, en voi tuohon edes kommentoida. "Ahmin" tämän kirjoituksen varmana siitä, että nyt tulee asiaa. Kiitos hyvästä kirjoituksesta!
[orig. tiistai, heinäkuu 11, 2006]
Pohjois-Korea ja Israel pullistelevat aseilla
EU ja lähes kaikki maat tuomitsevat Pohjois-Korean ohjuskokeet vaaraksi maailman rauhalle. Israelia ja palestiinalaisia kehoitetaan malttiin ja rauhanomaisuuteen tunnustamalla, että vain he voivat sopia keskinäiset asiansa. Kaikki muut maat saavat tehdä ohjuskokeita, paitsi Pohjois-Korea. Mikään muu maa ei saa harjoittaa yksipuolista miehitystä, rangaistusmatkoja vieraan maan alueelle ja siviilien murhaamista korkeateknologialla, paitsi Israel.
Otsikon asetelma on yllättävä, mutta siinä piilee kaksi erilaista mielivaltaa. Pohjois-Korea katsoo itsellään olevan samanlainen sotateknologian tuotekehitys- ja testausoikeus kuin kaikilla muilla maillakin. Muu maailma ei katso hyvällä Pohjois-Korean kokeita ja tuomitsee maailman yksinäisimmän ja yhden köyhimmistä maista vaarana maailman rauhalle.
Israel on saanut rauhassa testata ja kokeilla jo vuosikymmenien ajan, amerikkalaisten hiljaisella tuella omat atomikokeensa, saavuttaen iskuetäisyydelleen lähes kaikki merkittävät arabien ja islamistien kohteet.
Näissä kahdessa asiassa paistaa länsimainen kaksimielisyys ja vahvemman laki. Israelille myönnetään oikeus miehitykseen, atomiaseeseen ja suoraan väkivaltaan selostuksella, että juutalaiset saavat turvata luvatun maansa rauhaa ja kansalaisten turvallisuutta. Israel käyttää monikymmenkertaista tekniikkaa ja voimaa kiusallista naapuriaan kohtaan, joka ei voi vastata yksipuoliseen miehitykseen kuin kotitekoisilla ihmispommeilla ja raketeilla, joiden teho on murto-osa Israelin voimankäytöstä. Molemmin puolin murhattujen, miltei aina viattomien ihmisten, kuolinsuhde on tyly; Israel likvidoi miltei 3-10 kertaisen määrän (riippuen tietolähteestä), kuin palestiinalaiset viimeisen 15 vuoden aikana. Länsimaisen ajattelun ja oikeudentunnon pitäisi tuomita molempien murhat ja kannustaa vahvempaa olemaan viisaampi ja tekemään konkreettinen aloite.
Pohjois-Korea tuntuu olevan uhka jopa EU:lle, koska Suomen Vanhanenkin on huolissaan ja pyytää Pohjois-Koreaa lopettamaan kokeensa ja vetäytymään kiltiksi neuvottelijaksi länsimaiden ohjastamaan ruotuun. Pohjois-Korealla ei ole oikeutta testata mahdollista voimankäyttöä, mutta Israelilla näyttää olevan oikeus suoraan ja massiiviseen voimankäyttöön lähinnä siviilejä kohtaan.
Israelia torutaan hellästi ja juutalaiset vastaavat tuhoamalla palestiinalaisten sähköntuotannon, räjäyttämällä laillisesti valitun palestiinalaishallinnon rakennuksia ja ottamalla vangiksi ketä haluavat. Palestiinalaiset ottivat yhden sotavangin ja Israel on teljennyt vankiloihinsa arviolta toistatuhatta naista ja lasta, jotka edustavat vangitsijansa mielestä pahaa terrorismia, itse tulittaen siviilikohteita taistelukopterein ja hyökkäysvaunuin.
Pohjois-Korea asettelee juuri nyt neuvottelukorttejaan kaikkialla vallitsevaan tyyliin, toivoen olevansa yksinäisenä sutena hiukan uskottavampi, jos edes jokin ohjuskoe onnistuisi. Mm. USA on kauko- ja satelliittivalvonnallaan huomannut, etteivät juuri mitkään kokeet ole menneet halutulla tavalla, mutta se tietohan ei kuulu kansainväliseen jakoon ja siitä luodaan uhka koko maapallolle.
Näyttäisi siltä, että ainoastaan mm. Suomen armeijan edustajilla, on realistinen näkemys Pohjois-Korean kokeista ja kyvyistä. Esim. Suomessa käytetään sitä kuuluisaa suomalaista maatiaisjärkeä tietäen, että modernit asejärjestelmät vaativat niin monimutkaisen teknologian, että yksinkertaisesti Pohjois-Korealla ei ole siihen mitään käytännön mahdollisuutta.
Sitä vastoin Israel sai sitä ympäröivän, yksipuolisesti todetun, uhan puitteissa kehittää kaikessa rauhassa huippuaseet sisältäen myös atomipommin. Miksi Israel sai kehittää ja miksi Pohjois-Korea ei? Tämä on kysymys, johon voisi saada vastauksen mm. USA:n George W.:ltä, Japanin pääministeriltä, EU:n vuorossa olevan puheenjohtajamaan pääministeriltä kuin myös EU:n komission puheenjohtajalta.
On aikamoista liioittelua asettaa voimavaraton Pohjois-Korea maailmanrauhan uhkaajaksi, kun toisaalla Israel saa toimia täysin suhteettomin panoksin käytännössä siviilejä kohtaan. Vahvemman laki on vallitseva laki. Israelilla on vahva suoja; George W. USA:sta. Pohjois-Korealla ei ole ketään, ainoastaan ehkä Kiinan hienoinen ymmärrys polittisesti tyhjiöön puristetusta maasta, joka koettaa luoda kuvittelemalleen uhalle vastavoimaa, kuin myös neuvotteluasetelmaa kohta alkaviin neuvotteluihin.
Miksi lähes koko muu maailma on näin yksipuolinen ja -silmäinen tuomitessaan jyrkästi Pohjois-Korean, mutta antaen juutalaisten harjoittaa likvidointipolitiikkaansa? Todellisuudessa molemmat maat, niin Israel kuin Pohjois-Korea, asettelevat neuvottelukorttejaan suotuisaan asentoon, jotta aloitusasetelma neuvottelupöydässä olisi mahdollisimman edullinen. Ongelma on vain siinä, että toinen tuomitaan ja toinen käytännössä ei. Jokainen normaalisti ajatteleva ihminen tietää tarkasti, kumpi on suurempi uhka rauhalle, ja tämä todellinen uhka-alue on huomattavasti lähempänä meitä eurooppalaisia.
Molemmat maat, Israel ja Pohjois-Korea, pitäisi asettaa YK-yleiskokouksen eteen ja katsoa tilanne koko maapallon kannalta, jolloin jokaisella suvereenilla maalla on äänestysoikeus. Mikäli äänestys suoritettaisiin, lopputulos olisi jo nyt tiedossa, siksi ymmärrettäviä näiden kahden toisistaan täysin erilaiset konfliktiherkkyydet ovat. Toinen on retoriikkaa ja toinen suoraa väkivaltaa väkivallan vuoksi. Maailmanyhteisön pitäisi tuomita molemmat, vaikka vain toinen käyttää huipputeknologian ohjuksia suoraan toimintaan murhaten kostoksi toisen kotitekoisten ohjusten vuoksi. Mitä mieltä olisivat itse kansalaiset Pohjois-Koreassa, Israelissa ja palestiinalaishallinnon alueella?
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jom_kippur_-sota
Ainakin ilmatorjuntamiehille Jom Kippur-sotaan liittyy mielenkiintoinen piirre: se, etteivät Israelin ilmavoimat kyenneet lamauttamaan Egyptin ohjusilmatorjuntapattereita, jotka olivat varustetut neuvostoliittolaisilla ohjuksilla, vaan ne jouduttiin lamauttamaan kulkemalla jalkaisin maahyökkäyksenä.
Venäläinen ilmatorjuntatekniikka kannattaa muistaa, kun puhutaan länsimaisten oppien mukaisista ilmaiskuista ja asehankinnoista. Iranin sotaakin suunniteltaessa tiedotustoimistoissa ja lehtien toimituksissa tämä kannattaa ottaa huomioon.
Hyvä yleisesitys arabien ja israelilaisten sodista on Chaim Herzogin kirja The Arab-Israeli Wars. Sitä ei ole valitettavasti ostettu moneenkaan maakuntakirjastoon Suomessa, vaikka se tarjoaa perustiedot Israelin näkökulmasta moniin tapahtumiin tasapainoisena poikkileikkauksena.
http://www.amazon.com/Arab-Israeli-Wars-Independence-through-Lebanon/dp/...
Herzog oli Israelin kuudes presidentti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Chaim_Herzog
Jälkiviisastelua lähihistoriasta - rauha voisi syntyä yllättävästi, jos juutalaisten sotahaukat haluaisivat todella lopettaa vastakkainasettelun - ehkä vahvempi voisi olla aktiivisempi, niin se veisi "aseet" Hamasilta ja ezbollahilta?---
...
[orig. sunnuntai, heinäkuu 30, 2006]
Rauha voidaan saavuttaa yllättävillä toimenpiteillä Lähi-idässä
Saudi-Arabia ja EU voimistavat vaateita aselevosta ja rauhanneuvotteluiden aloituksesta sekä päämäärättömän siviilien tappamisen lopettamiseksi. USA on selvästi EU:ssa kytketty Israelin rinnalle vaadittaessa pommitusten lopettamista. Kansalaiset molemmin puolin haluavat rauhaa.
Libanonissa islamistit ja kristityt ovat löytämässä hädän hetkellä toisensa yhdistäen maansa päämääriä. USA on antanut selvästi Israelille luvat puhdistaa Hizbollah pois uhkien joukosta sietäen siviiliuhrit tavoiteltaessa lopullista ratkaisua. Israel selittää rajoitetun sodan välttämättömyyden turvaksi rauhan saavuttamiselle, Hizbollah rakettien uhan eliminoituessa.
Syyria uhittelee osallistumisella saadakseen samalla pontta Golanin kukkuloiden palauttamisesta vuoden 1967 sodan Israel miehityksestä. USA haluaa elimoida kytkökset oman politiikkansa häiriövaltioiden Syyrian ja Iranin osalta Libanonin kriisiin.
Israel voi tehdä yllättävän vedon ja poikkeuksellisesti tuoda esille seuraavanlaisen ilmoituksen koko maailmalle:
Turvattuamme omien kansalaistemme arkielämän ja vapauduttuamme rakettihyökkäysvaaroista, lopetamme välittömästi pommitukset ja vetäydymme niin Libanonista kuin Golanin kukkuloilta. Lisäksi saadessamme vangitut sotilaamme terveinä takaisin, vapautamme välittömästi halutut vangit siinä suhteessa, kuinka siviiliuhreja on puolin ja toisin tullut.
Pommitusten ja rakettihyökkäyksien tuhot ja vahingot korvataan vastavuoroisesti maittain siinä suhteessa mitä kansainvälinen ja puolueeton asiantuntijaryhmä tutkimuksessaan toteaa. Jälleenrakennuksessa voidaan toimia yhteistyössä Libanon-Israel, siinä suhteessa mikä on vahinkojen todellinen määrä osapuolien siviilikohteissa.
Lisäksi aloitamme näiden toimenpiteiden vahvistetusta molemminpuolisesta hyväksynnästä heti uudet neuvottelut muurin kulusta palestiinais- ja israelilaisalueiden osalta edellytyksellä, että Hamas tunnustaa heti Israelin olemassaolon ja suvereeniuden. Tämän jälkeen Israel helpottaa rajankulkua ja molemminpuolista kaupankäyntiä ja työntekoa.
Näiden Israelin tekemien ilmoitusten jälkeen muu maailma kiittää. EU tukee rahallisesti palestiinalaisia takaisin jaloilleen ja USA rahoittaa merkittävästi vapautuvilla varoilla, USA:n vetäessä merkittävän määrän joukkojaan Irakista, Israelin ja Libanonin uudelleenrakentamista.
Yllättävä veto voi laukaista tilanteen. Rohkea tunnustus, osallistuminen, kädenojennus ja yhteistyöhön kutsu voivat nostaa rauhantahdon pinttyneimpiinkin sotahaukkoihin puolin ja toisin. Tavalliset työtä tekevät kansalaiset puolin ja toisin haluavat rauhaa ylläpitääkseen perhettä, kasvattaakseen varallisuuttaan ja nauttiakseen pelottomasta ilmapiiristä.
Presidentti Martti Ahtisaari voidaan nimittää EU:n, USA:n, Venäjän ja Kiinan yhteisenä ehdokkaana hoitamaan neuvottelut ja ohjaamaan operaatiot sovitulla tavalla lopulliseen maaliin ja ratkaisuun.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
Lähi-idässä on myös heimokulttuuria eikä rauha siellä ole yksinkertainen asia. Israelissa ei ole siionistisen valtioideologian vuoksi mahdollista eristää uskonnollisia juutalaisia päätöksenteosta muodostamalla kokdemia. Toisaalta pakkoparlamentarismista johtuu, että kokoomuslaiset ja demarit perustavat koko ajan uusia puolueita.
Israelin valtiosääntö on ehkä yhtä viallinen parlamentarismissaan kuin Vironkin ajoittain.
[orig. maanantai, syyskuu 18, 2006]
Vapaaehtoinen suomalainen on rehti ja oikeudenmukainen YK-sotilas
Suomi EU:n puheenjohtajamaana näyttää esimerkkiä ja varustaa parhaat rauhanturvaajat rakentamaan muiden tuhoamia yhdyskuntatekniikkaan ja muita logistiikan tarvitsemia reittejä. Suomalaisilla on pitkä kokemus rauhanturvaamisesta ja suomalaisiin luotetaan kaikkialla, missä palveluksessa ollaan oltu.
Suomalainen rauhanturvaaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja aina on ollut riittävästi halukkaita tehtäviin, joissa myös hengenvaara on olemassa. Jokainen lähtijä tietää tämän; ketään ei ole pakotettu mukaan. Valtiovalta varmentaa kolmitasoisesti poliittisen päätöksen ja armeija hoitaa loput.
Suomalainen YK-sotilas on hyvin koulutettu ja osaa tehtävänsä. Suomalainen on myös rauhallinen, luottamusta herättävä ja oikeudenmukainen. Suomalainen ei myöskään vähästä hermostu, vaan jakaa rauhallisuudellaan tasoitetta kuumenneisiin tilanteisiin.
Suomi on sotilaallisesti pieni maa ja voimavaramme ei kestä suuria konflikteja, mutta rauhanturvaaminen voi olla huomisen spesiaaliosaamista kaikkialla maailmassa. Suomella ei ole rasitteellisia sidoksia minnekään suuntaan. Emme ole Natossa, emmekä muussakaan sotilasliittoutumassa. Puolueettomuus on suomalainen etu, jota ei monilla EU-mailla ole. Suomen on viisasta pysyä erossa liittoutumista.
Maailmassa on aina välienselvittelyä, ja väsyttyään sotimiseen osapuolet haluavat erotuomareiksi puolueettomia joukkoja, joilla on silmää ihmisyyteen, osaamista auttamiseen ja jämäkkyyttä ohjaamiseen. Kaikkea tätä ovat suomalaiset rauhanturvaajat.
Sodat eivät lopu maailmasta, suomalaisia tarvitaan runsaasti eri kriisipesäkkeissä. Suomalaisuudesta voisi tulla käsite ammattijoukoista, joihin luotetaan. Vaativa työ vaatii aina uhrinsa. Jokainen suomalainen maailmalle lähtiessään tietää riskit.
YK-joukoille tulee antaa riittävät valtuudet puolustaa itseään ja heikompaa sekä syytöntä. Suurin vaikute onnistumiseen on luottamus, oikeudenmukaisuus ja suvaitsevaisuus ymmärtää molempia tai kaikkia osapuolia. Suomalainen YK-sotilas on erikoistuva resurssi, jonka työtehtävät eivät lopu. Suomalaisuus sopii kriisien selvittelijäksi, niin sotilaana kuin neuvottelijana. Suomalainen puolueettomuus voisi olla käsite maailmalla ja suomalaisen rauhanturvaajan pelisilmä sopii niin Libanoniin, Afganistaniin kuin Sudaniinkin.
Suomalainen YK-sotilas on pitkälle jalostettu yksilöllinen vientituote, joka osaa ajatella itse ja omaehtoisesti.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
Ennen kuin rauhaa voidaan puolueettomasti turvata, pitää olla tulitauko- tai aseleposopimus.
Mikäli uusi USA:n presidentti Barack Hussein Obama ottaa uuden puolueettoman asenteen pitkäaikaiseen muna-kanaefekti konfliktiin, niin juutalaisille ei jää mahdollisuudeksi kuin lopettaa nyt murhasuhteessa 4:480 oleva totaalinen massapommitus - tuon jälkeen Hamasille ei jää vaihtoehtoja kuin lopettaa sattuman varaiset raketti-iskunsa.
Ehkä ei kuitenkaan rauha, vaan tulitauko ja kutsu neuvottelupöytään - tämän jälkeen Ahtisaari tekee sen kuningastyön?
"Mikäli uusi USA:n presidentti Barack Hussein Obama ottaa uuden puolueettoman asenteen pitkäaikaiseen muna-kanaefekti konfliktiin, niin juutalaisille ei jää mahdollisuudeksi kuin lopettaa nyt murhasuhteessa 4:480 oleva totaalinen massapommitus - tuon jälkeen Hamasille ei jää vaihtoehtoja kuin lopettaa sattuman varaiset raketti-iskunsa."
1. Miksi Yhdysvaltain ylipäällikkö suhtautuisi puolueettomasti monivuotiseen liittolaiseen, Israeliin, jolle työnnetään jokunen miljardi aseapua vuosittain?
2. Miksi Israel lakkaisi tappamasta palestiinalaisia suhteella 100:1 :een, kun se kerran voi kasvattaa palestiinalaisia äänestäjiä tällä tavoin ilmasta. Palestiinalaisillahan ei ole ilmatorjuntaa, ja Israel voi ilman uhkaa tehdä näin. Kuolinsuhde paranee palestiinalaisille, koska Israel joutuu maasodankäyntiin ja juutalaisia kuolee muutama enemmän.
3. Miksi Hamas lopettaisi rakettihyökkäyksensä, jos Israel lopettaisi pommitukset, rakettihyökkäykset ja maasodankäynnin.
"Ehkä ei kuitenkaan rauha, vaan tulitauko ja kutsu neuvottelupöytään - tämän jälkeen Ahtisaari tekee sen kuningastyön?"
4. Miksi kukaan Yhdysvaltain kanssa eri mieltä oleva luottaisi Ahtisaareen? Hänhän on lähinnä Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon edustaja, jonka menestys perustuu siihen, että hän voi uhata humanitaarisilla massapommituksilla: voimaa on takana.
Numeroilla ilmaistuna tyyliä "70-30" Israel-myönteinen ratkaisu voisi olla todennäköinen. Siis oletuksena sellainen ratkaisu jota USA tukee ja Israel hyväksyy (ja esim Ahtisaari voisi neuvotella :), mikä lienee edellytys rauhalle. Ja kuinka todennäköistä tuo kaikki nyt sitten on... enpä tiedä...
Esitit asian niin että harmittelet että suhde (4:480) on näin korkea. Ehkä israelilaisia olisi pitänyt kuolla enemmän?
Totuus on että kyllä Hamas jaksaa yrittää. Vuonna 2008 Gazasta ammuttiin yli 3000 rakettia Israeliin. Israel on panostanut kansalaistensa turvallisuuteen rakentamalla pommisuojia kaupunkeihin ja kyliin, lisäksi on käytössä varoittava järjestelmä uhkaavien rakettien suhteen. Kuolonuhreja ei onneksi ole tullut paljoa, mutta ihmisen psyyke joutuu koville jatkuvassa kuolemanpelossa.
Kun luvuista poistaa Hamasin militantit ja poliisit on siviiliuhrien määrä noin 100. Lisäksi paljon enemmän on haavoittunut.
Hamas tähtää siviilikohteisiin ja käyttää siviilejä ihmiskilpenä, Israel tähtää sotilaskohteisiin ja rakentaa pommisuojia kansalaisilleen.
http://www.honestreporting.com/articles/45884734/critiques/new/Israel_at...
Viha on arvokas, mutta Pitåå olla rauha,jota turvataan.
-Laitetaan, Ahtisaari asialle, sovittelemaan, TAUKOTILASTA.
-Terv. Carrulus
Ei paljon lisättävää,realistinen oppitunti kaiken valheen ja propagandan ja vääristelyn väliin,,!
Ja siellä raamatussakin milloin kenenkin sotajoukot pyyhkivät alueen jalkoihinsa mennen tullen ja vievät kansan orjuuteen niin egyptiin kuin myös muinaiseen babyloniaan,,mitä oppia siitä sitten olisi saatavissa??
Kommentti Pasi Rutasen kirjoitukseen: Nyrkkitappelu ei ollut kilometripylväs 101:llä vaan se oli kilomertipylväs 119. ns. Gamman tappelu.
Miinaanajo oli 14.2.1974.
Sota loppuu kun höyryt on päästelty. Nyt pitäisi taata molemmille osapuolille tavanomaisia aseita niin paljon ettei lopu kesken. Kun on pari vuotta paukuteltu niin eiköhän ala sotahalut laantua. Jos joku vielä urputtaa eikä suosittele rauhaa niin sotaanpakottaminen on hyvä vaihtoehto.
Sillä se tauti lähtee millä on tullutkin.
ei lopu alueella koskaan.Jo se että sinne syntyy kokoajan miljoonia köyhiä lisää takaa että rauhaa ei saavuteta milloinkaan.Milloin tämän maailman idiootit tajuavat että olemme menossa kohti tuhoa tällä väestönkasvulla.Kaikille ei vain riitä hyvää elämää.
On ongelma numero 1. Tämä tie on todellinen ihmiskunnan itsemurhan moottoritie. Mutta se on myös aihe joka ei kelpaa, ilmastonmuutos on paljon helpompi kohde.
Israelin ja arabien välisen sodan tärkein ase on tällä hetkellä kamera.
Mutta se tehoaa vain toiseen osapuoleen. Arabeille siitä ei ole suurta haittaa.
Terve tyytyväinen ihminen on myös onnellinen, herkkätunteinen ja hyväntahtoinen. Rikas, aineellisessa hyvinvoinnissa elävä on aina herkempi, hyväntahtoisempi kuin köyhä, kärsivä ja puutteessa elävä.
Köyhyys ja kärsimys ei jalosta, niin kuin kristillinen oppi uskoo, vaan raaistaa ja tekee tunnottomaksi.
Ihmiskunnan varhaisista ajoista nykypäivään, intiaaneista ja Afrikan ihmissyöjistä nykyisten arabislummien asukkaisiin ovat köyhät kuitenkin joutuneet, joskun pitkän kamppailun jälkeen, lopulta väistymään kehittyneempien kansojen tieltä.
Läheisyyteensä kosketusetäisyydelle tunkeutuneessa maallistuneessa ja nykyaikaisessa Israelissa näkee keskiajassa elävä islam havainnollisesti ja mykistävästi oman alemmuutensa ja joutuu tunnustamaan, ettei selviä vastustajastaan vanhoilla keinoilla Koraani toisessa kädessä.
Tässä tulee islamille avuksi kuin taivaasta kyberavaruus, media, jolla se voi voittaa jokaisen kahnauksen sivilisaation pehmentämää länttä edustavan Israelin kanssa.
Mutta ikuinen sota sivilisaation ja barbaarien välillä jatkuu.
Saa nähdä, miten siinä käy tällä kertaa.
"Ihmiskunnan varhaisista ajoista nykypäivään, intiaaneista ja Afrikan ihmissyöjistä nykyisten arabislummien asukkaisiin ovat köyhät kuitenkin joutuneet, joskun pitkän kamppailun jälkeen, lopulta väistymään kehittyneempien kansojen tieltä."
Kaikki primitiivit eivät toki väisty, vaan sivistyvät matkalla. Likaisen ja sivistymättömän paimentolaiskansakin voi jalostaa mahtikansaksi oikealla filosofialla ja uskonnolla. Tästä ovat esimerkkinä mm. Mookseksen kirjan puhtaussäännökset, joista osa on maatalouspolitiikkaa ja osan kansantervetyttä.
Toisaalta sivistyneet, kuten kreikkalaiset, voivat jäädä barbaarien, kuten roomalaisten jalkoihin.
Lähi-idän vanha sivistysvaltio on Egypti.
Tuntuu niin kornilta, mutta juuri tämän hetken "sivistyksenä" näyttää olevan oma kotikutoinen lopullinen ratkaisu, jossa tuoksuu kalma, kuten historia Euroopasta 1900-luvulta...
Muna-kana efekteissä voisi arvata vahvemman olevan sopuisampi ja joustavampi ja aloittaa esim. tässä tapauksessa vetäytymisen ennen 1967 kesäsotaa oleville rajoille - tuolloin muuten juutalaiset hyökkäsivät ensin, tosin vahvasti vastapuolen provosoimana.
Ilkka Luoma
Vanhat kreikkalaiset kuolivat, se on totta, mutta kreikkalainen kulttuuri jäi eloon. Kulttuurittomat roomalaiset toivat sen sotasaaliina kotiinsa ja vielä voimiensa ja imperiumin ylväimpinä vuosina tekivät kulttuurimatkoja Kreikkaan.
Nykyisessä heterogenisoituneessa Kreikassa elävät toiset kansat, mutta Kreikan vanha kulttuuri elää meissä, sinussa ja minussa ja kaikissa näissä uusisuomi.fi-kommenteissa.
Barbaarit, jotka aikoinaan valloittivat Kreikan, jäivät itse eloon vain kreikkalaistumalla.
Juutalaiset eivät ole koskaan kuolleet kansana eivätkä kulttuurina.
Kulttuurisesti me kaikki länsimaalaiset olemme kreikkalais-juutalaisia.
Arabit ovat meistä kulttuurisesti kaikkein kauimpana.
Pasi Rutanen luonnehti kenrl Siilasvuota valistuneeksi ja paljon lukeneeksi. Vuonna 1973 alueella olleena hän ehkä tietää enemmänkin vuonna tästä Suomen kansainvälisesti merkittävimmästä sotien jälkeisestä kenraalista. Olisi mielenkiintoista lukea lisää Rutasen havaintoja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ensio_Siilasvuo
Kannattanee kirjoittaa tuonne....
Lainaus:
"Tämän päivän sodankäynti Lähi-idässä noudattaa edelleen raamatullista ohjenuoraa: silmä silmästä. Mutta sotia käydään nyt tilanteessa, jossa Israelin armeija ei voi leikata vastapuolen rintamia kuin veitsi sulaa voita. Sotanäyttämö ei ole enää tavanomainen. Näyttämöllä ovat nyt Iranin ydinaseen uhka sekä Hamasin ja Hezbollahin kansainvälinen verkostoituminen militanttien omassa kyberavaruudessa. YK-joukoilla ja maailmanjärjestön välittäjillä ei ole roolia tällä uuden sodankäynnin näyttämöllä."
Todellakin miksi aloittaa/ vahvistaa jotain sellaista, minkä lopettamiseen ei ole työkaluja. Israelin toimet pikemminkin luo/vahvistaa vastapuolelle uusia keinoja, kun suunta pitäisi olla päin vastaiseen...
On kummallista, etteivät palestiinalaiset ole kaikkien näiden vuosikymmenien aikana vieläkään oppineet Israelin toiminamalleja.
Israelin iskut tulevat aina "silmä silmästä"-periaatteella.
Kupletin juoni näyttää olevan aina sama: Palestiinalaiset ärsyttävät
yli kipupisteen - ja sitten israelilaiset ylireagoivat siihen.
Harvoin on kuullut islamilaisten valtioiden johtajien tuomitsevan Hamasin raketti-iskuja. Yleensä heidän mukaansa terrorismiin seurausta jostain. Israelilaisille se on syy. Kausaliteettia tulkitaan eri tavalla.
Pasi Rutasen tarkkoja huomiota ja analyyseja on aina kiitoisaa lukea.
Hän voisi vanhana konkarina toimia aloitteentekijänä rakentamaan
neutraalia "Viisasten kerhoa", jossa eri alojen Lähi-idän asiantuntijat keskustelisivat viileästi ja objektiivisesti tilanteesta ja sen kehittymisestä sekä antaisivat näkyvästi yhteisiä arvioitaan maailman medialle. Kissa pitää tuoda pöydälle vaikka rumiinavaukseen.
Miksi valehtelet? Raketti-iskuthan ovat vastaus Israelin terroritekoihin. Arabit haluavat rauhaa, kun taas Israel kaiken heiltä ja heidät hengiltä.
Miten lienee. Paikanpäältä saatujen tietojen mukaan Gazasasta lähetettiin Israelin puolelle v. 2008 n. 3000 'rakettitervehdystä' tulitaukosopimuksesta huolimatta. Vielä edeltävänä päivänä ennen Israelin operaation alkamista Hamas ampui 80 rakettia. Siis yhtenä päivänä.
Sitten vielä ihmetellään Israelin reaktiota ja ymmärretään Hamasia. Kyllä on sairasta.
Väittäisin, että Israelissa ei toivota mitään muuta niin paljon kuin rauhaa. Ymmärrän myöskin sen, että juutalaisilla on historian tuoma painolastinsa. Jostain on jäänyt mieleeni juutalaisen poliitikon sanomaksi kirjoitettu (olisiko ollut Golda Meir???) Hitlerin hirmutöiden jälkeen, että 'ei koskaan enää'. Tältä pohjalta ajateltuna Israelin ärhäkkä reagoiminen turvallisuusuhkiin on ymmärrettävissä. Turvallisuusuhkiahan Israelilla riittää.
Paikanpäältä tulleesta viestistä kopioituna:
''Israelin operaatio toteutettiin sen jälkeen kun Hamas kieltäytyi uusimasta haurasta tulitaukoa, joka päättyi 19. joulukuuta. Tauon päättymistä seurasi rakettisade israelilaisiin Sderotin, Askelonin ja Netivotin kaupunkeihin ja niiden ympäristöön. Pelkästään jouluaattona israelilaisiin siviilikohteisiin ammuttiin noin 80 rakettia.''
''Puolustusministeri Ehud Barak on julistanut, että operaation päätavoitteena on turvallisuuden tuominen maan eteläosiin ''
''Monet mediakanavat, humanitääriset ja aatteelliset järjestöt sekä poliitikot ovat jo kritisoimassa Israelia - samalla kun he sopivasti jättävät huomiotta terrorismin, joka aiheutti Israelin vastaiskun. Kuullaan syytöksiä liiallisesta voimankäytöstä, vaatimuksia suhteellisuudesta ja syytöksiä kollektiivisesta rangaistuksesta. Tämän asenteen tekopyhyys paljastuu, kun osoitetaan samojen tahojen hiljaisuuteen, kun raketteja satoi israelilaisiin kaupunkeihin juuri ennen operaatiota.''
''Ensinnäkin, ennen IDF:n operaatiota Israel teki kaikkensa estääkseen toimien laajentamisen. Vaikka Hamas rikkoi tulitaukoa kymmeniä kertoja rakettihyökkäyksillä, pommien sijoittelulla, ryöstöyrityksillä ja aseiden salakuljetuksella, Israel ei ryhtynyt toimiin aiemmin. Ehud Barakia kritisoitiin ankarasti siitä, että hän jätti Sderotin asukkaat yksin eikä ryhtynyt toimiin Hamasia vastaan. Israel yritti diplomatian kautta ja lopulta hyvin konkreettisin varoituksin pakottaa Hamasin perääntymään, mutta Hamas valitsi oman tiensä.''
''Hamas rakentuu ideologialle, joka vaatii Israelin tuhoamista ja sallii kaikki keinot sen saavuttamiseksi. Järjestö on kunnostautunut siviilien murhaamisessa. Hamas ei ole vastuullinen kenellekään muulle kuin omille korruptoituneille opeilleen. Järjestö käyttää omaa siviiliväestöään kilpenä, ja viime päivien aikana se on jopa kieltänyt haavoittuneilta avunsaannin Egyptistä. Syynä tähän käytökseen, sanoo Dan Gillerman, entinen Israelin YK-lähettiläs, on se, että Hamas "tarvitsee" siviiliuhreja taistelussaan median huomiosta ja maailman sympatiasta. Edellä oleva on vain osittainen lista Hamasin julmuuksista. Lyhyesti sanottuna Hamas on ensiluokkainen esimerkki ihmisoikeuksien rikkojasta - ja se ylpeilee sillä.''
Kuusikymmenvuotisessa sodassaan Israel on onnistunut tähän saakka torjumaan kaikki arabien hyökkäykset.
Toki se on vaatinut kovia ponnisteluja, tietoja ja taitoja.
Arabit tänä aikana ovat onnistuneet lisääntymään.
Tosin se voi johtua naisten alistetusta asemasta arabimaailmassa, mutta on kuitenkin todiste arabien potentiaalisesta voimasta ja jos ei muusta niin jonkinasteisesta heteroseksuaalisuudesta.
Kuusikymmenvuotisonnittelut sodan molemmille osapuolille ja myös nykyiselle kärhämälle Gazassa!
Palestiinalaiset ja juutalaiset alkoivat jälleen tappamaan toisiaan noin 1920. Kohta siis on jatkettu jo 90 vuotta.
massiivista sotilas- ja talousapua - muistettakoon erityisesti case 1973, mitä USA tuolloin teki, kun Egypti yllätti juutalaiset housut kintuissa (onkin sitten eri asia, kuinka kunniakasta on hyökätä toisen kimppuun heidän uskonnollisena pyhänä - tosin Egyptiä häiritsi juutalaisten hyökkäys 1967 ja valloitukset/ miehitykset, ... sekin pitkälti Egyptin itsensä provosoimana)
... 100 silmää silmästä. Murhasuhde on nyt uutisoinnin pohjalta 4:500. Hammurabin laki oli sävyisä, inhimillinen ja säästävä tähän juutalaisten metodiin nähden. Yrittänevät lopullista ratkaisua?
Pasi Rutasen muistelmiin voisi lisätä yhden asian, joka puuttui. Nimittäin ymmärtääkseen, mistä Israelin ja arabien selkkaus johtuu, Siilasvuon mainitseman Vanhan testamentin syvällisen tuntemuksen rinnalle vaaditaan ehdottomasti Koraanin yhtä syvällinen tuntemus sekä arabiankielen hyvää osaamista.
Jos joskus joku ulkopuolinen rauhansovittelija ryhtyy tosissaan ratkaisemaan tätä perenniaalista riitaa, englanninkieli niissä neuvotteluissa on kerta kaikkiaan julistettava pannaan. Amerikasta Israeliin muuttaneitten juutalaisten kanssa voidaan tietysti kommunikoida englanniksi, ja Venäjältä muuttaneitten kanssa paremmin joko venäjäksi tai hepreaksi, mutta Palestiinan arabit käyttävät vain omaa pyhää kieltään arabiaa. Hyvä olisi, jos sovittelija oli lukenut raamattunsa ja koraaninsa useaan kertaan, mieluiten alkukielillä, ja ymmärtänyt lukemansa. Tietysti myös vaaditaan kummankin osapuolen oikeusperiaatteitten tuntemusta ja siis juristin taitoja. Onhan kysymyksessä pohjimmaltaan perhe- ja perintöriita.
Siinä on jo sellainen lista minimivaatimuksia, ettei sovittelijaa taida tähän hätään löytyä.
Ahtisaaren toimisto voisi alkaa kouluttaa sovittelijoita, jotka ymmärtävät muutakin kuin päivänpolitiikkaa, siis rauhan "täsmäaseita" erilaisia kriisejä varten erilaisissa kulttuureissa.
Ariel Sharon osasi juutalaisena hepreaa, mutta myös arabiaa. Ehdotan, että Israeliin lähetetään Svenska folkpartietin projektiryhmä tuomaan Israeliin arabeille kielilainsäädännön, joka takaa arabeille samankaltaisen aseman kuin mikä suomenruotsalaisilla on Suomessa. Kaikki muu olisi ihmisoikeuksien loukkaamista.
Juutalaisille koraania ja pakkoarabiaa sekä palestiinalaisille Vanhaa testamenttia ja pakkohebreaa.
Koraanista ja Vanhasta testamentista on olemassa monenlaisia tulkintoja. Pelkkä kielitaito ei siis riitä.
Thors ja Lipponen viemään suomalaista kielipolitiikkaa sinne heti. Takaisin ei ole tulemista ennenkuin kielikäytäntö on suomalaistunut. Rahoitus varmaan järjestyisi nopeasti kansalaiskeräyksellä.
tutkimusten mukaan Israelissa asuvat arabit ovat Lähi-idän tyytyväisin vähemmistö. Suomenruotsalaisiin on toki vielä matkaa.
Vanhasta testamentista ja Uudestakin on tulkintoja ja tulkitsematta jättämisiä. Veli todistaa toista vastaan.
Koraanista myös. Minkä takia muuten luulisit että Irakissa viilletään tälläkin hetkellä jonkun kurkkua auki?
Moskeijoita poltetaan ja pommilla koputetaan paratiisin oveen muutaman kirjaimen väärin tulkitsemisesta.
Ainoa oikea Koraani on kuitenkin arabiankielinen.
Sitä paukutetaan päähän Bangladeshissa ja Pakistanissa, vaikka ei ymmärretä ainuttakaan sanaa.
[orig. lauantai, tammikuu 14, 2006]
Ristiriitojen suurmies, Israelin pääministeri Ariel Sharon
Ariel Sharon on Israelin voimamies, jonka historia hakee vertaistaan. Hän oli mukana jo kapinavaiheessa koko Palestiinan ollessa brittien hallinnassa. Luvattu maa, aina sen mukaisesti kuinka kenenkin uskonto määrittää, on niin juutalaisten kuin palestiinalaistenkin. Ariel Sharon oli ennenkaikkea sotilas, jonka toimet ulottuvat ristiriitaisesti niin 50-, 60- , 70- ja 80-luvuille. Hän sai epäiltävästi "kätensä verille" Shatilan pakolaisleirin teurastuksessa. Sharon kuitenkin ikääntyessään alkoi purkamaan Israelin 1967-miehitystä.
Vahva johtaja yhdistää kansaa, niin nytkin. Kaikkien huulilla on pääministerin tuleva kohtalo. On selvää, että hän poistuessaan jättää tyhjiön, joka tosin täyttyy nopeasti, kuten Golda Meirin ja Jitzhak Rabinin jälkeenkin. Sharon oli ikuinen vastataistelija jo edesmenneelle palestiinalaisten vastineelle Jasser Arafatille. Arafatin poistuessa maallisilta taistelukentiltä voisi kuvitella Sharonin jääneen yksin, yksin ilman suurinta vihollistaan, jota Ariel Sharon yritti likvidoida ja eliminoida useissa eri toimintayhteyksissä. Olisi miltei voinut ajatella Sharonin toivoneen olevansa Arafatin hautajaisissa, mutta protokolla esti sen; siksi "rakkaita" joskus pahimmat viholliset voivat olla.
Israelin tahraton ja kirkas kilpi on tahraantunut Ariel Sharonin aikakautena ja Sharon tietää sen. Hän, kuten muutkin suurmiehet haluavat tehdä lopullisena työnään jotain sellaista, mitä heiltä ei voisi odottaa. Sharon oli oikea mies purkamaan yksipuolista ja laitonta Israelin miehitystä. Vain hän oli riittävän karismaattinen tunnustamaan tehdyt virheet miehityksessä. Nimenomaan Sharon, sotilaana puolustaessaan ja hyökätessään antaumuksella sekä oikeutuksella 1967 ja 1973 sodissa saaden valtiolleen lisäalueita "turvaksi" myöhempää varten, voi nyt purkaa miehitystä. Aika on nyt kypsä ja palestiinalaisten enemmistö kuin myös juutalaistenkin, on kyllästynyt ja väsynyt jatkuvaan varuillaoloon ja rauhanomaisen rinnakkainelon aika voi alkaa.
Sharon on 77-vuotias, vanha, mutta terveenä vahvatahtoinen johtaja, jolle ei toivoisi samaa kohtaloa kuin sai Suomen oma vahva mies, presidentti Urho Kekkonen sairastuessaan, jääden ilman tervettä ja ansaittua eläkeaikaa, kuten ovat hänen seuraajansa saaneet. Ariel Sharon ansaitsee ristiriitaisuuksista huolimatta kunnioituksen lopulta huomaamansa erehdyksensä korjaamisesta. Sharon on ymmärtänyt rinnakkainelon mahdollisuuden ja hänen johdollaan olisi oikeutettua viedä työ loppuun, mutta aika on käymässä vähiin.
Israelin ja Palestiinan lopullinen rauhantahto tuo myös maailmalle uuden viestin, joka voisi purkaa myös muitakin "kriisipesäkkeitä". On mielenkiintoista nähdä, mitä Kuuban Fidel Castro vielä keksii ennen vetäytymistään (George W. ei kuitenkaan "ymmärrä" antaa periksi ennen Fideliä). Libyan Muammar Gaddafi on jo oman "hovikelpoistamisensa" aloittanut iän karttuessa. Israel tunnustaessaan Palestiinan olemassaolon oikeasti, saa myös helpotusta eloonsa ympäri maailman, koska heidätkin tunnustetaan laajasti yhtä lailla oikeutetuksi tähän maailmaan.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
Raamattu ja Koraani otetaan usein pohjiksi, kun muita faktoja ei haluta julkistella tai muistaa. Niitä ovat, että Englanti tarvitsi IMS:n aikana rahaa ja tiedettä, joista se maksoi Balfour-julistuksella juutalaisten kotimaasta Palestiinaan, jota se itse hallitsi. IIMS:n jälkeen se jätti aseensa siellä puolellaan taistelleen "Juutalaisen Prikaatin" miehille. Suezin kansallistamisen jälkeen Pariisi ja Lontoo sopivat Israelin kanssa sen hyökkäyksestä, jolta ne tulivat pelastamaan kanavaa. Se takasi lisäaseita Israelille - aina atomipommiin saakka. Se varmisti sotilaallisen ylivoiman 1967 hyökkäyksellään, muttei voinut pitää kanavan rantaa; se olisi vaatinut jatkuvaa mobilisointia. Mutta USA oli nyt sen takana. Egypti ja Jordania tekivat rauhan. Eli arabien rintama, ja viimeksi palestiinalaisten, rikottiin. Nyt kait valmistellaan pohjaa Obaman tulolle, eli nyt parempi kuin myohemmin.
Tapelkaa niin saatte tupakkaa.
Jotenkin tulee mieleeni tuo otsikon vanha sanonta.
Kun Iranin tukema Hizbollah sai provosoitua pari vuotta sitten Israelin pommittamaan Libanonia, Suomi oli EU-puheenjohtamaa. Tuntui kornilta miten ministerimme riensi ensimmäisenä ilmoittamaan EU:n rahoittavan jälleenrakentamisen. Ruotsissa taidettiin pitää aivan erillinen kokous, jossa maat kilpailivat siitä mikä maa eniten avustaa.
Kuitenkin Iran oli ilmoittanut, että ”sillä on piikki auki Libanonin auttamiseksi.”
Olisiko raha paras konsultti koko Lähi-Idän ongelmassa?
Uhkavaatimus: Kaikki avustukset loppuvat nyt ja tulevaisuudessa, jos ette kykene elämään sovussa.
Israel on Lähi-Idän AINOA demokraattinen ja länsimainen valtio. Kaikki ympäröivät arabimaat ovat sotilaiden ja/tai diktaattorien hallitsemia harvainvaltoja tai kulissidemokratioita.
Hamas on terroristijärjestä, jonka Mossad perusti "väärän lipun" operaatioksi 80-luvulla heikentämään Arafatin Fatahia. Sen seurauksena Palestiina on käytännössä jo hajonnut kahdeksi valtioksi; Fatahin hallitsemaksi Länsirannaksi ja Hamasin Gazaksi, vaikka maailma ei sitä ole vielä tunnustanut.
Fatah on tunnustanut realiteetit, Hamas ei. Hamas on vannonut, ettei se lopeta, ennenkuin Israel lakkaa olemasta. Sen päämäärä on siis "juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu".
Pitäisikö Hamasiin soveltaa siis samaa lääkettä mitä natsivaltaan? Saksa palopommitettiin maan tasalle ja 6 miljoonaa saksalaisiviiliä kuoli, saman verran kuin natsien leireillä kuoli juutalaisia. Pitäisikö Israelin tehdä sama Gazassa? Ehkäpä ei, mutta niin karua kuin se onkin, Lähi-idässä ei ole koskaan saatu aikaan rauhaa ilman toisen osapuolen täydellistä lyömistä ja alistamista, eikä siinä mitkään rauhanneuvottelut ole koskaan auttaneet, vain kova rauta ja tuli.
"Israel on Lähi-Idän AINOA demokraattinen ja länsimainen valtio."
Israel on terroristijärjestöjen Hagannahin (sosialidemokraatit) ja Irgunin (kokoomuslaiset) luoma valtio, joka saattaa jatkaa terroria valtiomuodossa. PLO on vasta perustamassa terrorivaltiota pannakseen puntit tasan.
Lähi-idässä ei ole demokraattisia valtioita, jos ei kohta kyllä paljoa muuallakaan.
Juutalaiset ovat aina hieman parempia kuin muut, minkä vuoksi he eivät suhtaudu pakanoiden henkeen kuin omaansa.
Egyptillä oli mahdollisuus antaa hallussaan oleva Gaza palestiinalaisille noin 20 vuoden ajan aina 1967 asti. Ei kuitenkaan tarvinnut antaa, koska ko. aluetta ei edes vaadittu palestiinalaisille ennen alueen menetystä Israelille. Tästä paljastuukin asian ydin - arabit eivät halua hyväksyä alueelle muunlaista kuin muslimivaltiota.
Mitä sai Israel palkaksi siitä, että poistui totaalisesti Gazasta 2005 ? Jatkuvia raketti- ym. hyökkäyksiä omaa aluettaan vastaan. Plus gazalaisten (Hamasin johdolla) vaatimukset siitä, että Israelin pitää kadota eikä sitä siis voi edes valtiona tunnustaa minkäänlaisilla rajavaihtoehdoilla.
Onko siis mikään ihme, että sotiminen jatkuu ? Se jatkuu niin kauan, kunnes joko Israel häviää jonkun sodan ja juutalaiset tapetaan,orjuutetaan, karkoitetaan tai kunnes arabit lopettavat rasistisen vihanlietsontansa vääräuskoisia kohtaan ja suostuvat normaaliin rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.
http://www.holkkari.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=80&Item...
Mikä suhteessa tähän jo vuonna 2002 kirjoitettuun Hölkkärin artikkeliin yli kuudessa vuodessa on muuttunut?
1. IDF on sotilaittensa koulutus- ja motivaatiotasoltaan heikentynyt. Kenraali Sakal on arvostellut IDF:n nykytilaa. Ainoastaan kalusto on parantunut. http://www.biu.ac.il/Besa/Emanuel_Sakal.html
2. PLO:n perilliset ovat puolestaan sotilaallisesti ja etenkin kalustollisesti paremmin koulutettuja ja motivoituneempia kuin ennen
3. Hamas ja Fatah ovat silmittömässä vallanhalussaan kuin kaksi aavikkoshakaalia jotka taistelevat samasta luusta
4. Gazan 1. 5 milj pakolaisen eläminen rahoitetaan tänään lähes 100% ulkopuolisten toimesta kuten mm. USA, EU, Arabiyhteisö, unohtamatta myöskään Israelia
5. Keinot ovat vähissä. Koston kierrettä ei voi lopettaa pakolla konfliktin ulkopuolisten toimesta. YK:n tarkkailijatkaan eivät poista itse ongelmaa. YK on sisäisten ristiriitojensa takia surkeassa tehottomuudessaan edelleenkin kuin hampaaton koira joka ei kunnolla pysty edes haukkumaan. Parempaakaan "välittäjää" ei kuitenkaan ole eikä tule.
Mikään muu ei ilmeisesti saa konfliktia loppumaan kuin aika. Edes "raha" ei ole tähän mennessä auttanut. Golda Meir tarjosi salaisesti Gazan kaistaletta Egyptille maksua vastaan. YK maailmanjärjestönä olisi tiettävästi maksanut viulut. Eipä kelvannut. Gazan palestiinalaiset uhoavat että eivät koskaan halua olla muita kuin palestiinalaisia. Egyptiin liitettynä itsehallintoalueena Gazalla olisi kuitenkin paremmat mahdollisuudet selvitä tulevasta kuin nyt. Kansainyhteisö (me kaikki) joutuu joka tapauksessa maksamaan tämänkin sodan vauriot ja uudellen rakentamisen seuraavaa konfliktia varten. Ehkäpä rikkaiden arabimaiden öljyeurot ja Barack Obaman halu muuttaa maailmaa voisi muttaa tilanteen. Kysyn vain kenen intressejä vihollisuuksien loppuminen todella palvelisi?
Israel on lähi-idän ainoa demokratia ja Palestiinalaiset leikkivät sitä. Periaatteessa rauhaan voitaisiin päästä, jos molempien alueiden kansalaiset äänestäisivät sellaisia osapuolia, jotka sitoutuvat viemään kansansa kohti sopusointuista yhteiseloa.
Palestiinalaiset kuitenkin äänestivät valtaan Hamasin. Heille ei varmaankaan ollut epäselvää, että Hamas ajaa väkivaltaista ratkaisua asioihin ja jopa Israelin tuhoamista valtiona. Nyt meneillään oleva tilanne on "palestiinalaisdemokratian tulos". Demokratiassa vastuu on myös äänestäjillä. Ei kannata itkeä ja valittaa sellaista tulosta, joka oli jo ennalta arvattavissa.
Mikään valtio ei hyväksy, että sen kansalaisia uhataan ja tapetaan päivittäin esim. ampumalla raketteja. Mitä jos virolaiset alkaisivat ampua ohjuksia Helsinkiin Suomenlahden toiselta puolen? Tilanne Israelissa on täysin vastaava. Antisemitistit näkevät asiat tietenkin toisin.
Jokaisessa sodassa syntyy siviiliuhreja ja Israel ei tiedostetusti ota heitä maaleiksi, toisin kuin palestiinalaisterroristit. Tässä on oleellinen ero. Nytkin he uhkaavat Isralelin koululaisia terrori-iskuilla. Jos palestiinalaisterrori ei lopu, he avaavat itselleen pandoran lippaan, mutta uskonnollisella fanaattisuudellahan ei ole mitään rajoja,
"Mitä jos virolaiset alkaisivat ampua ohjuksia Helsinkiin Suomenlahden toiselta puolen?"
Suomi pyytäisi Venäjältä ydinaseturvallisuustakuun Yhdysvaltain vuoksi ja tekisi maihinnousun Pohjois-Viroon Porin prikaatilla. Porilaisten marssin jälkeen Venäjä kiirehtisi Itä-Viroon suojelemaan venäjänkielistä väestöä suomalaisten julmuudelta ja barbarialta.
"Maailmanjärjestön välittäjätehtävää hoiti valistunut ja paljon lukenut kenraali Ensio Siilasvuo. Keskusteluissamme Siilasvuo totesi, että paras keino yrittää jollakin tavalla ymmärtää Lähi-itää on lukea Raamattu huolella läpi."
Raamattu ohessa mielestäni hyvä teos on Joe Saccon sarjakuvaromaani Palestiina (2004). Tilanteen kiertäessä kehää ja ainoan vaihtoehdon ollessa aseet on mukava nähdä että välillä on ollut positiivisia hetkiä.
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510290777
Vasemmistolaiset, jotka ovat tulleet uudestaan uskoon Amerikan vihassaan, syleilevät nyt islamia ja liittyvät hengessään muslimitovereiden riveihin Lähi-idässä.
Vanhat jumalankieltäjät eivät ole oikeastaan koskaan päässeet täysin irti omastakaan uskostaan, siitä lapsena kerran opitusta.
Kannattaisi kuitenkin muistaa tämä: enää ei pidetä mitenkään varmana, että juutalaiset olisivat murhanneet Jeesuksen.
Ensimmäisissä kirkolliskokouksissa hylättiin ainakin neljäkymmentä Uuden Testamentin versiota, ennen kuin vahvistettiin ainoaksi oikeaksi Paavalin roomalaisystävällinen ehdotelma, jonka mukaan juutalaiset surmasivat Jumalan Pojan.
Monen kommenttien kirjoittajan täällä sietäisi miettiä sitä.
Ei pitäisi olla monessa uskossa kiinni yhtaikaa.
Sillä tavalla ei päästä taivaaseen.
Vaikka Pontius Pilatus olisikin tehnyt muotovirheitä, silti on perusta se, että kierot fariseukset halusivat Jeesus Kristuksen kuolevan. Pilatusta saatettiin painostaa uhkaamalla seloottien verisellä kapinalla. Muutoin tuskin olisi kiivailija Barrabasta huudettu armahdettavaksi.
"YK-joukoilla ja maailmanjärjestön välittäjillä ei ole roolia tällä uuden sodankäynnin näyttämöllä."
Ahtisaaren roolistahan on puhuttu, mutta ei hänellä taida olla aseita tämän ongelman ratkaisuun? Tämä taitaa siis olla hiukan erilainen kahina?
Sadat totesi omaelämäkerrassaan että rauhanteolle Isrealin ja Egyptin välillä oli oleelista, että Egypti oli 1973 sodassa palautanut armeijansa kunnian. Neuvotteluihin oli mahdollisuus.
Hamasin ja Israelin välillä samanlainen logiikka ei taida toimia ?
http://kansankokonaisuus.blogspot.com/2009/01/gaza-israel-ja-olli-kivine...
Israel on rauhantekijä. Katsokaa Jordanian ja Egyptin valtavia mahdollisuuksia kehittää maitaan ilman jatkuvaa sotaa tai sen valmistelua Israelia vastaan.
Kansallissosialistinen Saksa ja Neuvostoliitto olivat suuria rauhantekijöitä 1939 Euroopassa: vain puolalaiset ja suomalaiset rettelöivät eurooppalaista rauhaa, hyvinvointia ja vakautta vastaan.
Egyptillä ja Jordanialla on rauhansopimus Israelin kanssa ja niin Egypti kuin Israelkin ovat kuin kaksi porsasta emakon nisissä saaden Yhdysvalloista tukea. Jordania on rauhallinen ilman suojelurahaa.
Syyrialla ja Libanonilla ei ole rauhansopimusta Israelin kanssa, mutta Israel kykenee tuhoamaan kaikki ylimääräiset arabiat ja vielä persialaiset 200 ydinkärjellään, mitä Yhdysvallat ei sallisi millekään muulle maalle, joka ei ole Venäjän suojeluksessa.
On valittavat rauhan ja orjuuden tai sodan ja vapauden välillä. Niin Hamas kuin Israelkin ovat valinneet elämän ja orjuuden asemesta sodan ja kuoleman.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 61 kommenttia