Etelä-Koreasta virtaa hyytyvälle Suomelle
Pohjolan entisen "Japanin", Suomen, hyytyessä, Nokian joutuessa skeptisten analyytikoiden ja iPhonen ahdistelemaksi ja Finnairin kolhiessa Seutulan Gateway-imagoa katseet kääntyvät uuteen innovaatioiden ihmemaahan, Etelä-Koreaan.
Jopa eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on herännyt tunnustelemaan Etelä-Korean nousua tietoyhteiskuntana kuuntelemalla viime vuoden syksyllä Itä-Aasian tuntijaa, Teppo Turkkia.
Teppo Turkki kuvailee Sitran viime lokakuussa julkaisemassa kirjassa, kuinka "Korean vimma voittaa maailman". Tarkastelutapa on samalla tavalla psykohistoriallinen kuin Turkin aikaisemmassa Japani-kirjassa.
Tällä kulttuurisensitiivisellä otteella Turkki onnistuu kulkemaan läntisille mielelle tuntemattomia reittejä ja tunkeutumaan syvälle itäaasialaisiin identiteetteihin. Niinpä kirjoittaja näkee Itä-Aasian kehityksen ja sen integraatioprosessit itsekeskeisestä eurooppalaisesta näkökulmasta poikkeavalla tavalla.
Turkki pystyy peilaamaan sekä kulttuurin ikiaikaiset alkuvoimat että tulevaisuuden virtuaalimaailmat. Hän näkee myös kasvavat tuloerot, yhteiskunnan harmaantumisen ja urbanisoituneen nuoren polven harhailun verkkojen epätodellisessa lumemaailmassa. Mutta nuorisossa on myös itäaasialaiseen tapaan oppimisen vimmaa ja kykyä kytkeytyä kansainvälisiin tietoverkkoihin.
Korealaisten luonteeseen liittyy Turkin sanojen mukaan myös "haluttomuus antaa periksi, taipumattomuus tehdä kompromisseja". Suomalaisten konsensusvimma puolestaan tuntuu johtavan jatkuvaan jahkailuun.
Etelä-Korean verkkoyhteisöissä kehitellyt uudet oppimismallit yhdessä tutkimuksen ja tuotekehittelyn kanssa ovat synnyttäneet eräänlaisen massainnovaation vimman. Tämä on osaltaan nostanut maan yhdessä muiden itäaasialaisten kanssa maailman johtavaksi tietoyhteiskunnaksi ja sähköisten palveluiden kehittäjäksi. Samalla korealaiset toteuttavat katuparlamentarismia sekä kaduilla että nettiaktivisteina.
Alueellinen yhteistyö Japanin ja Kiinan kanssa on ulotettu populaarikulttuurin megatähdistä ja tv-sarjoista vihreän talouskasvuun. Koillis- ja Itä-Aasian integroitumisen kuvaavin luku on 642 lentovuoroa viikossa Etelä-Korean ja Kiinan välillä.
Yhdessä Kiinan ja Yhdysvaltain kanssa Etelä-Korea on oman elvytyspakettinsa vihreässä osuudessa maailman kärjessä. Se pyrkii uusiutuvan energian ja ympäristöteknologian johtavaksi maaksi. Koko maa halutaan ekokyläksi. Muiden Itä-Aasian metropolien kanssa se kilpailee myös muotoilukeskuksena. Tähän kehitykseen Suomesta käsin on havahtunut ainakin Marja Kurki rantautumalla muutama kuukausi sitten Souliin.
Synnyttämällä yhden maailman tietointensiivisimmistä ja verkostoituneimmista valtioista Etelä-Korea on kehittänyt selviytymisstrategian, jolle on ominaista nopea talouden ja tuotannon sopeutuminen globaalitalouden alati muuttuviin kilpailuasetelmiin.
Suomen teknologinen osaaminen ei ole riittänyt kilpailutekijäksi globalisaation vaatimien kansainvälisten verkostojen ja sosiaalisen kanssakäymisen jäätyä vajavaisiksi.
Vuonna 2002 julkaistujen Tekes-raporttien mukaan Suomi oli jo menettänyt johtavan asemansa tietoyhteiskunnan kehittäjänä. Korkean teknologian viennin kasvu oli jo kilpailijamaissa nopeampaa kuin meillä. Tutkimus- ja kehitystyötä tekevien yritysten kasvu oli hyytymässä, ja eräiden teollisuusalojen tuottavuuden kasvu oli pysähtynyt. Tällaiset olivat ennusmerkit seitsemän vuotta sitten.
Suomalaisten omassa piirissä pidetyissä strategiaseminaareissa rummutetaan edelleen epätoivon vimmalla uutta tahtotilaa, hoetaan innovaatiolatteuksia ja luodaan kuvitelmia Suomen ketteryydestä muun muassa ympäristöteknologian vientiponnistuksissa. Kilpailijat ovat kuitenkin ajaneet laitosvienneissä ja ekokylien pystyttämisessä Suomen ohi etenkin Kiinassa jo kauan sitten.
Ensisijaisesti Moskovan ja Brysselin taikapiirit ovat rajoittaneet suomalaisten näköpiirin ja liiketoiminnan ulottamista Itä-Aasiaan silloin kun kilpailijamaat näin tekivät, muutamaa johtavaa yritystä lukuun ottamatta.
Surkeimmat esimerkit ulottuvat 1980-luvun lopulle, jolloin OECD aloitti vuoropuhelun ja yhteistyön Itä-Aasian "dynaamisten talouksien" kanssa.
Etenkin Itä-Aasian dialogimaissa järjestetyissä seminaareissa olivat mukana yritysedustajat, tutkijat ja hallitusten edustajat. Verkostoituminen ja yritysten case studyt olivat paljolti tietoyhteiskuntapainotteisia, ja muun muassa Soulissa pidetyssä seminaarissa pohdittiin jo tuolloin uusien it-teknologioiden yhteiskunnallisia vaikutuksia, "verkkokansalaisuutta" ja globalisaatiokehityksen muutosvoimia.
Suomalaisia ei näissä harjoituksissa näkynyt. Kaukoitä pysyi kaukana.
Muut länsimaat aloittivat tuolloin Itä-Aasian verkostojen ja liikesuhteiden entistä aktiivisemman luomisen. Monilla, kuten ruotsalaisilla ja tanskalaisilla, oli tukenaan sukupolvia sitten perustettujen Itä-Aasian kauppahuoneiden vanhat suhdeverkostot.
Etelä-Korea verkostoitui kansainväliseen osaamiseen hakeutumalla vuonna 1996 myös OECD:n jäseneksi. Se olisi jo tuolloin käynyt esimerkiksi Suomelle - OECD:n hyödyntämistä myöten.
Etelä-Korean teollisuuden dramaattisimmat uudet valtaukset ovat Yhdysvalloissa, Nokian menetetyllä markkina-alueella. Niin Samsungin puhelimet kuin korealaiset autotkin ovat alkaneet kehittyä siellä menestystarinoiksi.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Vielä pari vuosikymmentä sitten delegaatio seurasi toistaan tutustumassa teollisuutemme lippulaivoihin ja tuottihan se yhteistyö hedelmää! Nyt sielläkin osataan tehdä laivoja, autoja ja paperikoneita. Vastavierailuilla käyneet poliitikkomme eivät valitettavasti tuoneet sieltäpäin mitään tuliaisia. Olikohan oman delegaatiomme koostumuksessa jotakin puutteita? Vastaavasti aivan viime aikoina olemme kärränneet koko infrastuktuurimme sinne. Onko se sitten ihme, että muut pääsivät nopeasti mukaan esim. matkapuhelinmarkkinoille. Kun toimiva malli, osaaminen ja tuotekehityspääoma viedään nenän eteen, harva jättää tilaisuuden käyttämättä.
Suomessa ollaan todella pihalla siitä miten Suomen vahvuuksia pitää kehittää. Ihmisiä ja erityisesti toimittajia kiinnostaa enemmän 13 vuotta vanhat virtuaalilaudat ja tehtaiden siirtyminen Kiinaan- voivottelu kuin se miten tästä eteenpäin...
Ydinkysymys on miksi Suomi pärjää tai on pärjäämättä kansainvälisessä kilpailussa?
On myös ihmisiä jotka tekee em. kysymyksen eteen töitä ja sitten on ihmisiä jotka seuraavat ja arvostelevat, ilman mitään rakentavaa ehdotusta.
Hyvä esimerkki kokreettisesta työstä ja yrityksistä jotka tekevät em. asian eteen töitä linkissä. He eivät vaan puhu ja arvostele...:
http://www.innosuomi.fi/fi/palkitut/Valtakunnallinen.html
Kylläpä Turkki lämmittää. Ilahduttavaa, että kirja nostetaan framille. Olen juuri saanut luettua ja suosittelen lämpimästi, vaikka sivuja on peräti likimain 300. Hieno nosto Rutaselta.
Kiitos jälleen hyvästä artikkelista. Tällaisia tasokkaita ja oikeisiin asioihin keskittyviä juttuja lukee mielellään.
Suomalainen poliitikko ja media hörhöilee lähinnä hiilidioksidin parissa. Tämä on vieläkin perua 1970-lukulaisuudesta, jonka degeneroiva vaikutus näkyy jo toisessa polvessa. Niin kuin kirjoituksessa sanotaan, moskovalaisuuden rinnalle on tullut lähes mutta ei aivan yhtä takapajuinen brysselismi.
Tilanne ei ole aivan näin huono, sillä todelliset tekijät ja aikaansaajat ovat irtautuneet median valokeilasta.
Pasi lopeta kirjoittaminen kun et kerran tiedä ja ymmärrä mitään!
Etelä-Korea on kopioinut kaiken "osaamisensa" lännestä ja Japanista joka puolestaan itse kopioi oman teoööisuutensa perustan länneltä. Sikäläiset "innovaatiot" ovat sovelluksia länsimaisesta teknologiasta ja osaamisesta.
Teppo Turkki taas on ihan pihalla oleva entinen julkkis ja "media persoona" joka oli tunnettu koska oli tunnetu. Turkki olettaa, että länsimaisuus on sama kuin amerikkalaisuus tähän uskoon on myös Pasi Rutanen langennut. Jos herra Turkki olisi tehnyt työnsä kunnolla hän olisi helposti voinut todeta, että perinteinen Eurooppalainen kapitalismi muistuttaa olemukseltaan paljon hänen kehumaa itä-aasialaista kapitalismia. Turkki ei näet tajua, että nykyisin vallalla oleva anglo-amerikkalinen kapitalismi on erilaista kuin perinteinen eurooppalainen. Turkki ei ole ottanut huomioon sitä, että kultturien sisällä on suuria eroja. Varsinkin anglo-amerikkalisen länsi-eurooppalaisen ja keski- ja itä-eurooppalaisen välillä on todella suuria eroja.
Suosittelen Hampden-Turnerin ja Trompnaarsin kirjaa The Seven Cultures of Capitalism. Kirjassa kartoitetaan kulttuurien sisäisiä eroja ja samankaltaisuuksia kultturien välillä sekä niiden vaikutusta siihen miten kapitalismi on toteutettu eri maissa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pasi_Rutanen
Tom B:n kommenttiin viitaten toteaisin, että Pasi Rutanen on entinen "lehdistö- ja kehitysdiplomaatti", onka tehtävänä on ylläpitää innostusta ja tehdä väljiä keskustelualoitteina.
Näin ollen tuskin Teppo Turkkia oli tarkoitettu kaikissa yksityiskohdissaan "viimeiseksi sanaksi", vaan lähinnä keskustelunavaukseksi meille muille siitä, miten Aasian valuuttakriisin jälkeen Korean tasavalta on noussut jaloilleen. Teppo Turkki on vain melko tunnettu ja populaari referenssi keskustelun aloittamiseksi.
On totta, että Korean tasavallan, Hong Kongin jne. nousu on alkanut tekstiili-, vaatetus- ja kenkäteollisuudesta sekä tämän jälkeen jatkunut elektroniikkana.
Suomessa kehitys on alkanut sahoista ja sanomalehtipaperista ja jatkunut hienopaperiksi ja hienoiksi kartonkilaaduiksi. 1949 Suomessa oli Pohjoimaiden nykyaikaisin konepajateollisuus siksi, että Neuvostoliitolle eivät kelvanneet pelkät puutuotteet, vaan nimenomaan metalliteollisuuden tuotteet. Valtiollinen tykkitehdas Rautpohjassa muutettiin paperikonetehtaaksi traktoreiden valmistuksen jälkeen. Se kelpaisi konversioesimerkiksi maailmalle, jossa "miekat taotaan auroiksi" tai ainakin tykkitehdas paperikonetehtaaksi.
Kannattaa muistaa, että Korean tasavalta on kaupunkimainen maa, jota on ohjattu vielä 1970-luvulla diktatorisesti vakauden säilyttämiseksi.
Korea on raaka-aineiltaan ja energialtaan samankaltainen maa kuin Japani. Mitään ei ole merkittävässä määrin itsellä niin kuin Etelä-Afrikan tasavallalla tai Venäjän federaatiolla.
Korean tasavallan väentiheys on vajaat 500 - kaksi kertaa niin paljon kuin Saksan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Korean_tasavalta
Näin ollen 4G-verkot ja palvelut käyvät eri lailla kaupaksi kuin Suomessa, jossa on 17 asukasta neliökilometrillä. Suomi on logistisesti Saksan liittotasavallan kokoiselle alueelle (95%) asutettu Pietarin kaupunki, joka ulottuu tundralle Murmanskin leveysasteille. Näin ollen kriittisten massojen muodostaminen on paljon hankalampaa kuin väkirikkaissa maissa, koska suuri osa informaatiosta ja hiljaisesta tiedosta häivää matkalle samalla tavalla kuin miehittäjät Kiinan väestönpaljouteen ja Venäjän aroille.
Suomen ainoa keino on muodostaa verkossa valtakunnallisia kriittisiä massoja, joissa työ- ja elinkeinoministeriön ohjaus on merkittävä. Samoin myös se, että opetusministeriö tulee mukaan sisältötuotantoon mukaan ja se, että sosiaali- ja terveysministeriö ryhtyy tukemaan kansanterveyden (terveyskeskusten) ja sairaanhoidon (keskussairaaloiden) toimintaa kuntainliitoissa.
Ongelmaksi tulee se, minkä Lauri Gröhn on huomannut: on massiivisia ohjelmia ilman käyttäjiä ja konkretiaa, mikä tarkoittaa, että evaluoinnin ohella pitäisi myös vapaata keskustelua uskaltaa laajentaa sillä uhalla, että valtakunnallisilta ohjelmilta menisi valtakunnallinen uskottavuus.
Itse asiassa lisäisi suurlähettiläs Rutasen esitykseen sen, että kannattaisi miettiä, miten Suomessa kyettäisiin laajentamaaan pääkaupunkiseudun ja Nokian kriittistä massaa koko maahan, joka osallistuu keskusteluun juuri haja-asutuksen perusteella.
Toisekseen toteaisin Tom B:lle, että käsitän alustajan esityksen keskustelun avaukseksi enkä niinkään loppulauseeksi.
Kiitän avauksesta. Toivottavasti ne, jotka ovat tutustuneet Korean tasavallan infrastruktuuriin jakavat kokemuksensa muiden lukijoiden kanssa.
Ceterum censeo, että voidakseen kirjoittaa jotakin todellista jostain kulttuurista esimerkiksi japanilaisesta tai korealaisesta, pitää asua koko elämänsä siinä kulttuurissa ja osata sen kieli täydellisesti. Tuskin Teppo Turkki pystyy esimerkiksi lukemaan japania ja koreaa, joka on minimivaatimus tehdä minkäänlaisia "tutkimuksia".
Suomalaiset ovat innokkaasti tutkineet esim. Japanin kulttuuria, jopa paikanpäällä, ja kirjoittaneet monta paksuakin teosta. Noista "tutkimuksista" voi vain todeta, että ne pohjautuvat pääosin amerikkalaisin silmälasein tehtyihin tutkimuksiin ja omiin vähäisiin havaintoihin, niin sanoakseni:ensivaikutelman harhaan.
Hienoahan se on, että Teppo Turkki on kiinnostunut asiasta, mutta se ei tee hänestä Itä-Aasian tuntijaa, eikä Pasi Rutasesta muuta kuin tutkimusmatkailijan, jolla on käsissään kartta muutamin topologisesti puutteellisin ääriviivoin koristeltuna.
Innovatiivisuudesta en ole nähnyt vielä vakavampia merkkejä, mutta tuotteiden laatu on noussut Euroopan tasolle. Ostin vajaat kaksi vuotta sitten Hyundai Getzin ja auto on toiminut moitteettomasti eiliseen saakka. Eilisen tiellejäännin syynä oli polttoaine, ei auto. Pakkanen hyydytti dieselin.
Kovaa työtä tehden korealaiset nousevat vielä länsimaiden ohi, jos heillä ilmenee innovatiivisuutta. Pasi on puolittain oikeassa. Jo nyt suomalaisten kannattaisi ottaa tästä Idän Ihmeestä oppia.
Mielenkiintoinen lisä tähän keskusteluun on mielestäni arvioida Suomen julkisen sektorin merkitystä innovaatiokehityksen esteenä.
Tietoyhteiskuntakehitykseksi mielletty ilmiö oli voimakasta Suomessa vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Tuolloin kehitys kiteytyi kahteen ilmiöön: internet -kuplaan ja mobiiliteknologian esiinmarssiin. Erityisesti kaksi yhtiötä, Nokia ja Sonera, olivat tähän kehityksen airueita Suomessa. Samanaikaisesti kehitystä tukivat monet muut samojen alojen itsenäiset toimivat ja erityisesti Nokian alihankkijat. Esimerkkejä ensimäisestä olivat mm. F-Secure (ent. Datafellows), SSH, Stonesoft, eQonline ja Saunalahti (ent. Jippii)). Merkittäviä alihankkijoita olivat mm. Elcoteq ja Perlos.
Nopea suomalainen tietoyhteiskuntakehitys oli siis ennen kaikkea yksityistaloudelline ilmiö. Se oli liiketaloudellinen kehitys, jonka yksityiset yritykset toteuttivat.
Kerrannaisvaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan ja kansantalouteen olivat myös huomattavat. Teknologiayritykset antoivat työtä ja vaurastivat muutoin yhteiskuntaa. Vaurastusvaikutus voidaan liittää sekä työläisten ansiotuloihin, omistajien ja ydinhenkilöiden pääomatuloihin että mittavien investointien tuomiin etuihin yhteiskunnassa.Teknologiayritysten tuotteet olivat myös suuressa määrin kulutustuotteita, minkä takia tietoyhteiskuntakehitys oli nopeasti myös kulutustottumuksellinen ja yhteiskunnallinen ilmiö.
Kun arvioidaan julkisen vallan tietoyhteiskuntainnovaatioita on kuva aivan toinen. Valtio ja kunnat eivät innovoineet. Ne eivät myöskään ottaneet käyttöönsä innovaatioiden hyötyjä.
Valtiolliset tietoyhteiskuntahankkeet epäonnistuivat täysin. Tai voidaan katsoa, että ne hyödyttivät kahta muuta tahoa kuin kansalaisia. Edunsaajia olivat yhtäältä teknologiayritykset kuten Tietoenator ja toisaalta valtion hankkeita ylipalkoilla vetäneet byrokraatit. Kuntien aloittamat teknologiahankkeet johtivat myös tehottomuuteen, yli-ilvestointeihin, tekniseen hajautumiseen ja epäonnistumiseen.
Voidaan hyvin katsoa, että vallankumouksen lapset tappoivat vallankumouksen. Valtion ja kuntien hallinto-oligarkia, tahallisesti tai tahtomattaan, keskittyi käytännössä ilmiön hyödyntämiseen omaksi edukseen. Kansalaisille tietoyhteiskunta ja uuden teknologian tuomat edut eivät ole saapuneet vielä tähän päiväänkään asti. Yksityisten yritysten aloittama ja aikaansaama ilmiö tarjosi mahdollisuuden, jonka toteutuminen pysähtyi julkiseen hallintoon.
Irvokkaaksi asian tekee se, että tietoyhteiskuntakehityksessä oli alkujaan kyse ennen kaikkea teknisistä innovaatioista, joiden tuoma hyöty syntyisi tulevaisuudessa niiden tuomasta lisäarvosta. Lisäarvolla viitataan mm. toimintojen kuten kommunikaation tehostumisen tuomaan kustannusetuun. Lopulta julkiset tietoyhteishankkeet kuitenkin johtivat juuri päinvastaiseen tulokseen. Julkinen vallan toimesta Suomessa tuhottiin ennen näkemätön määrä kansallisvarallisuutta tuhkana ilmaan epäonnistuneiden tietoyhteiskuntaprojektien myötä.
Ja sehän on tärkeintä hallitukselle, viis siitä jos teollisuus ja it haukkaa paskaa, turvesoita ja traktoreita olla pitää!
Suomen paljon mainostettu innovaatiojärjestelmä on niellyt miljardeja, eikä maassamme ole käytössä esim. sähköistä potilaskertomusta tai reseptiä. Verokortin muutoksetkin saatiin verkkoon vasta hiljattain. Mistä tämä kertoo?
On syytä kysyä, mihin mm. Tekes, Sitra, VTT ja VM ovat resurssejaan käyttäneet?
Suomalaiset pankit kehittivät maahamme ainutlaatuisen hyvin toimivan maksujenvälitysjärjestelmän jo kauan sitten. Sen jälkeen kehitettiin mainiot verkkopankit. Seuraavaksi on tulossa eurooppalainen maksujenvälitys SEPA.
Näytää siltä, että T&K-toiminta on tuloksellisempaa, kun sen rahoitus on yksityistä. Ehkäpä suomalainen tietoyhteiskuntakin kehittyisi joutuisammin ilman veronmaksajien avointa piikkiä.
Tuleva "markkinahäirikkö".
Se on kyntämätön sarka ja tuleva tehdas innovaattoreille, jotka haluavat työntää edullisia kulutustavaroita maailman turuille ja toreille.
Lisäksi jokaisessa tuottessa on sisäänrakennettuna niche-arvo, joka on ainakin vielä eräiden mielestä kyseenalainen.
Matkapuhelimen matka taskutietokoneeksi ei ole vielä puolessa välissäkään. Kaiken ahmivan Google Android on uusi laukaisualusta aikakaudelle, joka vapauttaa sisältötuottajat, ohjelman ohjeimoijat ja heidän palvelujaan käyttävät sisältötuottajat Nokia-Ericssonin Symbiankin ja Microsoftin Windowsin kahleista.
Ensin ei tapahdu mitään, koska ohjelmoijien tulee järjestäytyä ja alan pitää antaa muodostua, mutta sitten tulee ääretön määrä yrityksiä ja toimialoja, jotka tietokoneistavat matkapuhelimia eteenpäin. Tämä edellytyksenä on kuitenkin ollut piensuorittimien halventuminen ja halventuneet korttimuistit.
Matkapuhelimen matka taskutietokoneeksi ei ole vielä puolessa välissäkään. Kaiken ahmivan Google Android on uusi laukaisualusta aikakaudelle, joka vapauttaa sisältötuottajat, ohjelman ohjeimoijat ja heidän palvelujaan käyttävät sisältötuottajat Nokia-Ericssonin Symbiankin ja Microsoftin Windowsin kahleista.
Ensin ei tapahdu mitään, koska ohjelmoijien tulee järjestäytyä ja alan pitää antaa muodostua, mutta sitten tulee ääretön määrä yrityksiä ja toimialoja, jotka tietokoneistavat matkapuhelimia eteenpäin. Tämä edellytyksenä on kuitenkin ollut piensuorittimien halventuminen ja halventuneet korttimuistit.
Etelä-Korea ja innovaatio?
Ensinnäkin, EK:n koululaitos on ehkä surkeimpia maailmassa. Kerrottakoon että on pakollista opiskella englantia lähes 10 vuotta. Kuitenkin nuorison englanninkielen osaaminen on olematonta. Sitä ei yksinkertaisesti ole. Koulutus nimittäin on tältä osin täysin tehotonta. Kieltä ei opiskella vaan opetellaan, toistetaan aivottomasti ulkoa opittuja lauseita ilman että ymmärrettäisiin sisältöä. Ja sama jatkuu monessa muussakin oppiaineessa.
HUOM! Mainittakoon että opettaja EI OLE KOSKAAN VÄÄRÄSSÄ paikallisissa kouluissa. Tästä voi vain arvailla miten mielekästä sekä validia on opettajilta saatava tietoa.
Samaten EK:ssa ei ole tehty IKINÄ yhtään merkittävää innovaatiota. Sen sijaan siellä on jalostettu, ja teetetty lähes orjatyövoimalla kopioita, ja modernisoitua kopioituja monesta tuotteesta.
Kannattaa muuten myös tutustua siihen minkälaiset on normaalien työläisten olot Etelä-Koreassa. Niin, voi yllättää että 6pv 12h työviikko on normaali. Niin ja palkasta ei tässä kohtaa kannata edes mainita, tai työläisen oikeuksista.
Yläluokalla toki menee hyvin, ja ylemällä keskiluokalla. Työttömiä ei virallisesti taida edes olla olemassa, tai ainakaan niistä ei saa puhua. Ja tämä on siis Etelä, ei Pohjois-Korea.
Nuff said.
Silti Nokiakaan ei saa itse tehdyksi edes näyttöjä, vaan kiristää hinnanaalennuksia oikeusistuimen avulla.
Korealaisten luonteeseen liittyy Turkin sanojen mukaan myös "haluttomuus antaa periksi, taipumattomuus tehdä kompromisseja". Suomalaisten konsensusvimma puolestaan tuntuu johtavan jatkuvaan jahkailuun.
=> Suomessa on enemmän välistävetoja kuin ruotsalaisessa konsensuksessa, jossa asia on keskusteltava puhki förankringin toteuttamiseksi. Yleensä nuo välistävedot ja irtiotot eivät ole onnistuneita.
=> Se, ettei Suomi kehity, on aikanaan Raimo Sailaksen ja Sauli Niinistön linjaus, jonka mukaan haja-asutettuun Suomeen ei kannata vetää valokaapelia runkoverkoksi sen enempää kuin markkinavoimat sallivat, koska "kaapelithan korvataan joka tapauksessa kehittyvällä langattomalla verkkotekniikalla".
=> Pasi Rutanen on diplomaatti niin kuin Veli Sundbäckin, molemmat Suomen ulkoasiainministeriöstä. Millä ihmeen lähtöolettamuksilla Paavo Lipposen I ja II hallituksen aikana Sauli Niinistön ollessa valtiovarainministerinä ja Raimo Sailaksen ollessa valtiosihteerinä Suomessa olisi voitu riuhtaustua Nokiasta irti ja suunnata teknologiaohjelmarahoja Nokialta jollekin kaapelin kaivamiselle, jotta "koko maa" olisi pysynyt mukana? Suomessahan ei kriittisiä resursseja katsota olevan kuin Helsingissä ja Tampereella sekä Oulussa, joihin saa kaistaa ja nopeutta ja jotka kuuluvat Suomen 10 suurimpaan kaupunkiin. Nämä kysymykset ovat retorisia enkä usko, että kenenkään diplomaatin psyykkeen itselleen hankkineen tulee edes yrittää analysoida poliittisia reunaehtoja eli sitä itsestään selvää raidetta, joka on johtanut nykytilaan.
=> Lauri Gröhn alvariinsa, aina ja kaikkialla kritisoi Euroopan unionin rahan hassaamista teknologiaohjelmiin. Nyt kun eväät ovat lopussa, mutta pitäisi löytää suuremme määrälle teknologiavirkamiehiä uusia töitä tai ideoita ohjelmiin, on siitä kuukauden kestävä kysely http://www.otakantaa.fi :ssä.
"Ensisijaisesti Moskovan ja Brysselin taikapiirit ovat rajoittaneet suomalaisten näköpiirin ja liiketoiminnan ulottamista Itä-Aasiaan silloin kun kilpailijamaat näin tekivät, muutamaa johtavaa yritystä lukuun ottamatta."
Miten Venäjän federaatio on estänyt Suomea menemästä Kauko-itään?
Suomessan Nokia on estänyt alihankkijoitaan käyttämästä venäläistä ja valkovenäläistä ohjelmointityötä alihankintana.
Samaan aikaan se jakaa Kiinassa tuotekehityskeskuksissaan Kiinalle kaiken.
Jenkit toivat maahan kielensä - pakkokiina vanhaa perua -
muutenkin hyvin paljon samat lähtökohdat kuin meillä.
Paitsi että kiinalaiset ostaa muutakin kuin sähköä.
Ei omia fossiileja, metsiä eikä peltoalaa biopolttoon.
Paperia tuontisellusta edullisesti omilla ydinvoimaloilla joita tulossa lisää
Suomen koko sähköntuotannon verran. http://www.tradekorea.com/product-detail/P00150138/Kraft_Paper.html
Metallin viennin menestystarina on nähtävissä jokaisella suomalaisellakin tie-, katu- ja maansiirtotyömaalla. Kyllä se palvelu/informaatioyhteiskuntakin toimii jos perusasiat ovat kunnossa. Suomen vasurivihreät ottavat mallia P-Koreasta mieluummin. Siellä kun tuo säteily/ydinturvallisuus on niin paljon paremmin hoidettu.
Kysymys Tom B:lle: oletko jo lukenut Turkin Korean niemimaata käsittelevän kirjan? vai vauhkoatko vain periaatteesta?
Jari G
...Vuonna 2002 julkaistujen Tekes-raporttien mukaan Suomi oli jo menettänyt johtavan asemansa...
Niimpä niin. Maa oli tiukasti punanaudan talutusnuorassa paitsi tietotekninen yritystoiminta joka ymmärsi yskän ja poistui pikimmiten jättäen taakseen maailmalta osaamatonta, toimetonta ja piittaamatonta ihmismassaa ja verovelkaa keräävän kankkulankaivon.
Onneksi Suomessa on kolmas pystyvä keskustahallitus:
1. Jäättenmäen punamultahallitus
2. Vanhasen punamultahallitus
3. Vanhasen porvarihallitus
Kun hallituksessa on kovia porvarieta ja yrittäjiä, on tietenkin selvää, että laiskottelu ja turhanpuhuminen loppuu ja Suomi alkaa kukoistaa elinkeinopolitiikan alalla.
Elinkeinomisteri, Mauri Pekkarinen (kesk.) keskittyy vain siltarumpujen paukuttelemiseen, sekundasohvien rakentamiseen sekä tuulimyllyjen kokoamiseen.
Tuuligenerattoriteknologiassa Suomella on vain vain pieni logistiikkaetu. Itse varsinainen osaaminen on apinoitu ulkomailta. Työvoimaintensiivisemmät palikat tuodaan ulkoa ja vain osa asennuksesta tulee olemaan kotimaista työtä.
Nyt voisi olla aika perustaa Suomen ja Pohjois-Korean valtion omistama yhteisyritys, joka mahdollisesti listattaissin myöhemmin NASDAC-listalle rakentamaan tuulivoimaloita. Onhan meillä kohta jo vuosisadan kokemukset tuuligeneraattoreista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Savonius-roottori
Suomesta ei ole ammuttu kuin ilotulitusraketteja taivaalle. Ja nykyään nekin ovat pääosin kiinalaisia. Onhan meillä toki ollut myös Vinka- Vihuri- ja Viima- lentokoneet jotka kaikki olivat fiaskoja.
Veronmaksajien tukemien maataloustuotteiden vientivoitoista kepu kuvittelee kaiken maksettavan.
Pekkarisen kolleega, maatalousministeri "Sika"-Liisa Anttila (kesk.), ent sikalayrittäjä, toimii omalla sarallaan yhtä innovatiivisesti. Hän ei edes tiedä, miten sikalat nykyään toimii.
Ulkomaankauppamiministeri Paavo Väyrysen (kesk.) tanhujalka on alkanut myös pettää.
Ukko-Ylijumala vapauttakoon meidät kepujohtoiselta teollisuus-, maatalous sekä ulkomaankauppapolitiikalta koska kansan enemmistön suosima Jesse ei siihen enää pysty.
Etelä-Koreassa oli arviolta 48,508,972 henkeä ja pinta-ala on 99,720km2. Suomessa vastaaava määrä oli 5,250,275 ja 338,145km2. Kummankin maan väestömäärä ja pinta-ala on otettu CIA factbookista.
Suomessa on erikoistuttu väittelemään kuka istuu missäkin kokouksessa viimeisen n. 10 vuoden aikana. Etelä-Koreasta käsin on osteltu laivanrakentamoja, kehitetty huipputeknologiaa yms. pientä kivaa viimeisen 10 vuoden aikana. Tämän kun yhdistää aasialaiseen "hulluuteen" ja länsimaiseen ""ylimielisyyteen", niin mikä on lopputulos?
No, Suomessa asuu aivan liian vähän ihmisiä sen omaksi hyväksi; sillä eihän eihän Suomessa asu edes promillea, lue = tuhannesosa, maailman väestöstä.
Tarttis vissiin tehdä jotain, mutta Mattipa keksii Jyrkin kanssa nostaa veroja, ja pitää lapsiperheitä muutenkin ahtaalla, ettei vaan väestömäärä pääse nousemaan kuin tuonnin avulla.
Nekin jotka "hyväksytään" asukeiksi tänne pohjolan perukoille tulavat pääsääntöisesti totaalisen erilaisista kulttuureista, jotta sopeutuminen olisi mahdollisimman vaikeaa. Eikä heidän ole edes pakko oppia suomen kieltä, eihän kantaväestön kanssa kannata keskutella, eihän.
Etelä-Korea on protestantismin yksi peruspilari, jos siellä ilmenee ongelmia, kuten korruptiota, olen havainnut sikäläisiä (aasialaisia) www-lehtiä aktiivisesti seuraamalla, epäillyt laitetaan syytteeseen pääministeriä, ja tutkijoita myöten. Mutta eihän niin täällä toimita.
Mixiköhän Etelä-Korea on niinkin menestynyt maa kuin se on? Sota loppui n. 1952 sielläpäin.
Auttaisiko Suomea virkistymään "kaikki syytteeseen" -periaate? Olisiko kotimarkkina ja sisäpolitiikka vähemmän kelvotonta niin?
Digitalisoi, automatisoi, mobilisoi.
Koko insinöörikunta tulee valjastaa tuotekehityksen pariin. Tämä on helppoa kehittämällä mm. ohjelmointyökaluja ja automaatio-osaamista. Ohjelmoinnin tulee toimia pitkälti kaaviotekniikalla, ei koodaamalla. Tarvitaan vuorovaikutteinen itseopiskelukanava ja tehokkaita menetelmiä. Ratkottavia ongelmia on loputtomiin.
Korkeakoulujen innovaatiopolitiika on heikko konsepti. Innovaatiot myydään ulomaille, jotta voidaan rahoittaa uutta tutkimustoimintaa. Se ei tuota investoijalle mitään. Innovaatiotoimntaa tulee hajauttaa PKT-sektoria tukevaksi.
Suomen tulee kouluttaa globaaleja kauppamiehiä (diplomaatteja) ja rakentaa tulosvastuullinen suomen etuja ajava verkosto. Tulos mitataan siten,että jos kohdealueen talouskkasvu on X, suomalaisyritysten kasvu siellä on >X.
Suomalaiset eivät ole kauppiaskansaa, vaan olemme hyviä insinöörejä. Ne härvelit eivät nimittäin myy itse itseään, vaikka olisivat kuinka kehittynyttä teknologiaa. Sitten kun insinöörit lähtevät tekemään bisnestä maailman kapitalistisimpiin maihin, Aasian muutenkin eksoottisille markkinoille, menestymisen mahdollisuudet eivät ole kovin hyvät.
Nykyisin tuotteen kuin tuotteen pitäisi olla palvelutuote tai siihen tulisi kiinteästi sisältyä palvelua, pelkkä kova tavara on harvoin niin ylivoimainen, että se tuo tarpeeksi lisäarvoa. Sitten kun joku äkkää hyvän keksinnön ja osaa sen myydä liittämällä siihen palveluita ja mielikuvia, menestystarina on valmis. Valitettavasti ne rahat menevät sille, joka osaa myydä, riippumatta siitä, oliko keksintö keskinkertainen vaiko loistava.
Palveluiden myymisessä ja innovaatioiden tuotteistamisessa tarvittaisiin myynti- ja markkinointiosaamista, joka todellakaan ei ole mitään avaruustiedettä, mutta siinä sen vaikeus onkin, kun se on niin yksinkertaista. Applekin ”lainasi” Nokian innovaatioita, mutta osasi jalostaa niistä paremmin myyvän tuotteen.
Suomessa luotetaan jo ajatuksen tasolla vain teknisesti ylivoimaisiin innovaatioihin, jotta tajuamme niitä myydä. Kauppiaskansat keksivät pyörän uudestaan ja myyvät sen suurella katteella hölmöille kuluttajille. Tulee mieleen joskus vuoden turhakkeeksikin valittu juotava jogurtti, jossa uutta on vain pakkaus, ajatus ja korkea hinta. Niin, siis kuka tarvitsee juotavaa jogurttia, mutta niin vaan sillekin on maailmanlaajuiset markkinat luotu.
Tanskalaiset kauppiaskansana myyvät metsämaa Suomen kuluttajille jalostettuja tuotteitaan, huonekaluja ja joulukuusia. ”Se on kuin pystyisi myymään hiekkaa Saharaan.”, mainittiin Ilta-Sanomissa taannoin. Mitä jalostusta on joulukuusessa? Pakkaus ja imago sekä kate, jolla kustannetaan tanskalaista elintasoa. Aivan liian yksinkertaista meille älykkäille suomalaisille.
Meillä on siis jo innovaatioita vaikka muille jakaa. Nyt vain tarvittaisiin ihmisiä tekemään niistä myyviä tuotteita ja myymään ne ilman, että myös rahat menevät myyjien mukana maailmalle.
Korealaiset ovat aika originelli kansa. Heitä on vaikea ymmärtää. Koulussa he ovat suurimmaksi osaksi matematiikkaneroja, mutta heidän yksilösuorituksensa työelämässä varsin kyseenalainen. Laumana puolestaan he tekevät yleensä jotenkin hölmön vaikutuksen. Ja sitten juuri kun on tullut vakuuttuneeksi siitä, etteivät he oikeastaan ymmärrä mitään, lauma saakin aikaiseksi jonkin suorastaan briljantin tavan ratkaista joku ongelma tai tehtävä. Heistä ei oikein tiedä ovatko he lintuja vai kaloja, eikä huono englannin kieli auta asiaa tässä mielessä lainkaan.
Humalassa korealaiset poikkeavat japanilaisista siinä, että he ovat suomalaisten tavoin melko valmiit turvautumaan nyrkkien apuun, jos muu ei auta. Kiinalaisista he poikkeavat puolestaan pidättyväisyydellään ja arvoituksellisuudellaan.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1829814
kyllä ne silti osaa, Korealaiset
Niinhän suomlaisetkin ovat ylpeitä suomalaisten matkapuhelimien menestykestä maailmalla, mm. Kiinassa, jossa ne myös valmistetaan kiinalaisella työvoimalla.
Kiinalaiset EIVÄT ole suunnitelleet valmistamiaan matkapuhelimia ne on suunniteltu enimmäkseen Suomesa. Kiinalaisia ei myöskään näkynyt mailla halmeilla silloin kun matkapuhelimia keksittiin. Eikä muuten myöskään silloin kun tavallisia lankapuhelimia keksittiin.
Pian Etelä Korealaiset varmasti väitävät, että Hyundain telakan nosturi, joka on maailman suurin, on Etelä Korealaista insinäööritaitoa parhaimmillaan. Totuus on kuitenkin, että se on ostettu käytettynä Ruotsista jossa se rakennettiin 1970-luvun alussa Kockumsin telakalle Malmössä.
Ovatkohan Pasi Rutanen ja Teppo Turkki vielä yhtä innostuneita Etelä Korealaisten innovativisudesta?
Tietääkseni puhelimen keksittiin muualla kuin suomessa. Autoja, automatiikkaa, elektroniikkaa ja ym. tekniikka keksittiin muuaalla kuin suomessa. Suomalaiset vain ottivat oppiakseen ja jatko kehittellään/parannellaan niitä eteenpäin.
Tätä taktiikkaa käytetty koko ajan ja missän vaan, eikä e-korealaiset, saksalaiset, japanilaiset ja muut maankansalaiset eivät ole ainoita, jotka tajuavat tätä ideoita.
Älä sä väität, että suomalaiset keksivät elektroniikkaa, ohjelmointikielet tai vaikka autoja. Mieti vähän kun avaat suusi, poika!
Matkapuhelimen ideat on jo muualla, mutta suomalaiset insit vievät ideasta pitempää. Myös muutki muut maat insit.
Lue kirjoituksni uudestaan nin huomaat, että minä en edes väitä, että puhelin keksittiin Suomessa!
Opettele sinä setä puolestasi ymmärtämään lukemaasi.
Toisten keksintöjen kopiointi ei ole itse keksimistä! Japanilaiset, kiinalaiset ja etelä korealaiset ovat rakentaneet koko teollisuutensa kopioimalla muiden keksintöjä, muun muassa saksalaisten ja brittien ranskalaisten, amerikkalisten ja monien muiden.
on katkeroitunut siitä, että Pasi R on oikeassa. E-korea on tosiaan tullut Suomea paremmin näissä tietoyhteikunnan rakentamisessa.
Saahan E-korealaiset ylpeillä Suomessa rakennettulla suurristeilijällä. Onhan STX heidän omistuksessa, vaikka sitä rakennettiin muualla. Myös suomalaiset saavat ylpeillä osaamisen taidoista, vaikka telakan omistaja on E-korealainen. Eikä se ole ristiriidassa. Voihan suomalaiset julistavat maailman huipuksi elekroniikan tai ohjelmoinnin osaaksi ja ylpeillä sitä, vaikka alun perin näitä ei ole keksitty Suomessa.
Mikä tässä on ongelmana?
Pasi R on oikeassa siinä, että E-korea on nopeasti tullut tietoyhteiskunnaksi, jopa osaamista ja tietotaitoja kehitellään nopeampin kuin täällä. Esim. vaikka suomea sanottiin tietoyhteiskunnaksi, mutta ei täällä edes ole 100 MB yhteyksia (ehkä käyttäjiä ole nii paljon kuin siellä). Mutta esim. E-koreassa ja Japanissa niitä on arkipäiväisiä, myös FHD lähetykset. Suomi on näissä jäljessä, mutta ei se tarkoittaa sitä, että Suomi on jotenkin taantumassa. Ehkä kehityksen edellytykset ovat erilaisia.
Älä ota vakavasti, täytyy katso eteenpäin avoimilla mielellä! Duud!
Pasi Rutanen ei ole oikeassa! Etelä Koreassa ei kovin paljon uutta ole keksitty siellä on lainattu ja kopioitu muiden keksimiä laitteita. On paljon helpompaa kehittää edelleen valmista keksintöä kuin keksiä se ihan itse ja kehittää siitä toimiva ja kaupallisesti kannattava.
No kyllä minsuta sekin on innovatiivisuutta kun pystyy kehittämään laitettaan eteen päin. Ainakin Japanin reissusta jäi vähän sellainen kuva, että länsimaat ovat jälkeen jäämässä ihan vain omaa ylimielisyyttään. It vallankumouksen jälkeen lännestä ei ole tullut minusta oikeastaan todellisia innovaatioita.
Kyllä sieltä aasiasta päin tulee noita innovaatioita esim robottien muodossa ja veikkaan, että kyllä sieltä ihan todella vallankumouksellisia keksintöjä alkaa tulla kun aika on kypsä.
Esim koti robotit yms. tulevat yleistymään kun aika on kypsä. Tosin riippuu siitä millaisissa olosuhteissa ihmiset silloin elävät.
Ja kyllä se puhuva vettä pyllyyn suihkuttava vessanpönttö olivat minusta Japanissa innoivaatioita hygienia puolella. Itse olisi valmis ostamaan jos täältä saisi. Jäi todella ikävä ja säästäisi vessapaperia...
p.s
todista millä tavalla lännen innovaatiot ovat poikenneet toisten keksintöjen kehittämisestä. Yleensä se tuppaa syntymään siinä kun joku hiffaa käyttää jotain tieteellsitä löytöä toisin. Esim led-valot ovat juuri aasiasta kotoisin. Ja tietoyhteiskunnassa pukkaa syntymään noita innovaatioita palvelujen muodossa mitä ihmiset eivät tajunneet haluavansa.
Itse, puolivahingossa suunnittelin erään tuotteen.
Muutaman Finpron sponsoroiman messumatkan jälkeen tuli jopa tilauksia.
Nyt samaa kopiotuotetta on kaupattu itselleni sekä Venäjältä että Kiinasta.
Suomalainen tietotaito on copy/paste hommaa.
Nyt käheäkurkkuiset "artistit" peräävät tekijänoikeuksiaan.
Suunnittelua ei voi patentoida ja mallisuojan voi helposti
Toivottavasti edes Mikko Kosonen Sitrasta on lukenut kolumnisi.
Itse en haikaile enää Nokian perään eli nousuun, vaan odotan, että Nokian ahdinko/lasku synnyttää Suomeen uuden innovaatiotulvan. Valitettavasti sitä ei synny ennen kuin valtio ja sen "virkamiehet kuten Sitra esim" havahtuvat, millä tämä mahdollistetaan. Nyt ei ole tapahtunut mitään oikeastaan sen tapaista oivallusta Suomessa. Aalto Yliopiston synnytys ei valitettavasti riitä yksin. Se on aivan liian hidas/akateeminen prosessi.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 40 kommenttia